Opettajan työn kulmakivistä opettamisen lisäksi yksi tärkeimmistä on arviointi. Tutkijatohtori Najat Ouakrim-Soivio pitää opettajien arviointitaitoja hyvinä, mutta toteaa tämänhetkisten ohjeiden olevan riittämättömiä takaamaan yhdenvertaisen arvioinnin.
Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan tutkijatohtorin Najat Ouakrim-Soivion mielestä nykypäivän arvioinnissa suurin haaste on yhdenvertaisuus. Samalla määrällä osaamista pitäisi voimassa olevien säädösten mukaan saada sama arvosana ympäri Suomea. Se ei kuitenkaan aina toteudu.
– Tällä hetkellä kouluissa, joissa yleinen taso on hyvä, arvosanoja annetaan tiukemmin, kun taas kouluissa, joissa oppilaiden osaamistaso on heikompi, arvosanoja annetaan väljemmin. Esimerkiksi peruskoulun päättöarvosana voi samalla osaamisella vaihdella kaksikin numeroa koulun tasosta riippuen, Ouakrim-Soivio havainnollistaa.
Kun arvosanat eivät ole samassa linjassa, eivät myöskään toisen asteen koulutukseen pyrkivät oppilaat ole yhdenvertaisessa asemassa. Ouakrim-Soivio huomauttaa kuitenkin, että sekä ammatillisessa koulutuksessa että lukiokoulutuksessa tiedetään, että sama peruskoulun arvosana voi kuvastaa hyvinkin eritasoista osaamista.
Ouakrim-Soivio arvostaa opettajien arviointitaitoja, ja toteaa heidän tekevän hyvää työtä sen kanssa.
– Opettajat osaavat kyllä arvioida, ja he ovat paneutuneet ohjeisiin hyvin. Tällä hetkellä opetussuunnitelman perusteiden ohjeet eivät kuitenkaan anna opettajille riittävää ohjeistusta yhdenvertaiseen arviointiin. Opettajat eivät voi tietää, mitä toisessa koulussa tehdään tai millaisia oppilaita siellä on. Silloin arvosanat väkisinkin painottuvat koulun yleisen tason mukaan.
Opetushallituksessa on nyt otettu haaste vastaan ja koottu asiantuntijaryhmä miettimään, miten arvioinnin kriteereitä perusopetuksessa voisi kirjoittaa auki. Tarkoitus on muokata ohjeita niin, että opettajilla olisi entistä enemmän välineitä tehdä arviointia yhdenvertaisesti.
Ouakrim-Soivion mielestä yhdenvertaisuuteen liittyvää ongelmaa voisi olla ratkaisemassa myös valtakunnallinen koepankki, jonka esitestattujen tehtävä- tai koeosioiden käyttö perustuisi vapaaehtoisuuteen. Lisäksi opettajia auttaisi arviointityössä se, jos päättöarvioinnin kriteerit luotaisiin muillekin arvosanoille kuin arvosanalle kahdeksan.
Hyvä arviointi palvelee sekä oppilasta että opettajaa
Najat Ouakrim-Soivio näkee myös paljon hyviä asioita nykyisessä arviointitavassa.
– On ilahduttavaa, että osaamisen arvioinnin lisäksi opetussuunnitelmissa alleviivataan paljon oppimisen arviointia. Sen tavoitteena on, että oppilas itse alkaisi ymmärtää omaa toimintaansa ja edistymistään. Tätä mielestäni tehdään kouluissa jo hyvin.
Kun arviointi on laadukasta, myös opettaja oppii siitä, kun oppilaat arvioivat itseään ja oppimistaan. Se toimii opettajan oman työn apuna esimerkiksi opetuksen ohjaamisessa.
– Arvioinnissa pitää lähteä siitä, että se palvelee kumpaakin. Kun opettaja saa palautetta oppilailta siitä, mikä on ollut helppoa, mikä hankalaa ja mitä on jäänyt mieleen, hän tietää, mihin asioihin pitää palata uudestaan tai voidaanko esimerkiksi edetä suunniteltua nopeammin seuraaviin tavoitteisiin.
Keskustelulla ja yhteistyöllä lisää arvosanojen vertailtavuutta
Ouakrim-Soivio uskoo, että kouluissa keskustellaan sisäisesti osaamisen arvioinnista ja arvosanakäytänteistä.
– Keskustelu arvioinnista samojen oppiaineiden ja vuosiluokkien opettajien välillä ehdottomasti lisää arvosanojen vertailtavuutta. Sillä tavalla saadaan koulun sisäisiä linjauksia arvioinnista.
Hän kehottaa kuitenkin aika ajoin haastamaan kouluissa käytössä olevia arvioinnin käytänteitä ja toimintatapoja.
– Arvioinnista pitäisi puhua muutaman kerran vuodessa yhteisesti ja muistuttaa kaikkia siitä, miten tässä talossa on ollut tapana toimia ja miksi. Jos on pitkään voimassa olleita käytäntöjä, joista kukaan ei tiedä, miksi niitä käytetään, täytyy niitä uskaltaa kyseenalaistaa.
Kertaa arvioinnin keskeiset käsitteet kätevästä sanastostamme >
Kuva: Veikko Somerpuro