Venekoulun talvikausi on vietetty Kap Verdellä, Atlantilla ja Barbadoksella. Perheen isä Tuomo Meretniemi kertoo, mitä perheen arkeen kuuluu.

– Alun perin seitsemäksi päiväksi suunniteltu pysähdys muuttui kuukauden mittaiseksi asumiseksi Sao Vicenten Mindelon kaupungin lahdella. Kaupunki on tullut useamman viikon aikana tutuksi, paikallisen leikkipuiston vakiovieraat ovat leikkikavereita ja matkamuistokojun myyjän tyttären kanssa leikitään hippaa. Olemme ihmetelleet paikallisia koulupukuja ja sitä, miksi jotkut lapset eivät näytä olevan koulussa lainkaan. Pohdimme lasten kanssa yhdessä myös, miksi jotkut pikkupojat kysyvät leipää tai rahaa, ja toisilla lapsilla on huippuhienot kännykät, Tuomo kertoo.

Lasten ilo ylittää kielimuurit

Kap Verdellä on ollut nopea kehitys yhdestä Afrikan köyhimmästä valtiosta nousevaksi taloudeksi, mutta silti epätasa-arvo on perheen isän mukaan häkellyttävää. Talousseikat ja kielimuurit kuitenkin unohtuvat, kun kaikki potkivat jalkapalloa leikkipuiston kentällä ilman kenkiä.

Englannin kielen oppiminen on käynnistynyt kielikylvyn merkeissä. Lasten yksilölliset erot tulevat esiin ja luonnollisesti ikä vaikuttaa vieraan kielen omaksumiseen.

– Lapsemme ovat tällä hetkellä 4-, 6- ja 8-vuotiaita. Jokaisella on selkeästi oma oppimistyylinsä: yksi lapsista haluaa osata lauseet ja sanat täydellisesti ennen tilanteen kohtaamista, toinen menee tilanteeseen kylmiltään ja sopeutuu, kolmas tarkistaa aikuiselta sanoja ja käyttää niitä mitä osaa, Tuomo kertoo.

Toisaalta ikä vaikuttaa myös itsetietoisuuteen.

– Nelivuotiaan herkkyys oppia uutta kieltä on hämmästyttävä, kun taas kahdeksanvuotiaan itsetietoisuus voi välillä olla este oppimiselle. Aikuiselle tilanteen ymmärtäminen ja hetkessä auttaminen on välillä haastavaa, Tuomo pohtii.

Avaimena kielenopiskeluun on motivaatio: nälkä lapsikontakteihin ja uusiin leikkeihin on Meretniemien mukaan suurempi voima kuin harjoitustehtävät, samaten esimerkiksi Minecraftin ominaisuuksien ymmärtäminen auttaa sanavaraston kerryttämisessä.

”Tärkeintä on altistaa oppimiselle”

Kahden aikuisen miehistöllä kouluhetkien järjestäminen on ollut välillä ylivoimaista: ruoka- ja univelanhoito vievät ison osan päivän energiasta. Kahden viikon ylityksen aikana lapset oppivat kuitenkin huikea määrän uusia asioita.

Kun päivät eivät täyttynetkään leikkipuistosta leikkimisestä, uimisesta, järjestetyistä retkistä, koulujutuista tai kaupparetkistä, tekeminen löytyi lukemisesta, miljoona kysymystä päivässä -tehtävästä ja sanaleikeistä. Kun akkarit oli luettu, lapsista vanhin tarttui National Geographic -lehtiin, meteorologian kirjaan, opiskeli sadan maan liput, pääkaupungit ja sijainnit kartalla.

– Huikein kokemus oli eittämättä miekkavalasparven kohtaaminen merellä. Kun hyllystä löytyi lisäksi tiedelehti, josta opittiin, että tappajavalaat ovatkin isoja delfiinejä, jotka ovat nisäkkäitä ja synnyttävät eläviä poikasia ja juovat maitoa, eivätkä ole kaloja vaan älykkäitä petoeläimiä. Hetki merellä poiki pitkän ja poikkitieteellisen oppimisen. Ilmiöoppimista kerrassaan! Tuomo kuvailee.

Lapset oppivat käytännön ja kokemusten kautta

Merestä saalistettua levää on jännittävä tutkia. Sen avulla voi miettiä merten hyvinvointia ja eri eläinlajien leviämistä levien ja merivirtojen mukana toiselle puolelle maapalloa.

– Tästä innostuneena seuraavien päivien iltaelokuvaksi lapset eivät valinneetkaan piirrettyjä vaan BBC:n tuottamia Earth ja Life -luontodokumentteja. Vanhempana ja opettajana voisi onnitella itseään hyvin tehdystä työstä, mutta avaimena kuitenkin on altistus oppimiselle. Se tarkoittaa meillä, että käden ulottuvilla on tietokirjoja, tiedelehtiä, sanakirjoja, kartastoja ja dokumenttielokuvia, jotka yhdistyvät omiin havaintoihin luonnosta, Tuomo kiteyttää lopuksi.