Tutkin uutta opetussuunnitelmaa draaman näkökulmasta. Se nostaa valokeilaan oppivan yhteisön käsitteen, joka pitää sisällään idean yhdessä tekemisestä ja oppilaan osallisuudesta paitsi toteutukseen myös oppimisen suunnitteluun. Monipuoliset työtavat, leikki, luovuus ja

Tutkin uutta opetussuunnitelmaa draaman näkökulmasta. Se nostaa valokeilaan oppivan yhteisön käsitteen, joka pitää sisällään idean yhdessä tekemisestä ja oppilaan osallisuudesta paitsi toteutukseen myös oppimisen suunnitteluun. Monipuoliset työtavat, leikki, luovuus ja penkistä irrottautuminen tulevat esille monesti opetussuunnitelman yleisissä osissa. Draaman avulla kaikki edellä lueteltu onnistuu. Sen pariin ohjaa myös äidinkielen ainekohtainen ops-teksti. ”Draama vahvistaa oppiaineen toiminnallista, kokemuksellista, elämyksellistä ja esteettistä luonnetta”, ops:ssa todetaan.

Huoahdan. Kun palaan töihin, draamahaastetta odottaa lähes kolmekymmentä seitsemäsluokkalaista. Urakka tuntuu mittavalta, mutta muistutan itseäni, etten ole tekemässä heidän kanssaan suurta näytelmällistä produktiota pukuineen ja lavasteineen. En myöskään heittäydy itse saman tien rooliin vaan ohjaan toimintaa opettajana samoin kuin mitä tahansa oppitunnin tehtäviä. Etenen pienin askelin. Teetän pieniä tehtäviä, jotka totuttavat oppilaat toimimaan yhdessä ja ilmaisemaan itseään.

Varmuutta tuo tieto, etten olen yksin. Tiedän, että viereisessä historian luokassa menneitä tapahtumia elävöitetään toiminnallisesti ja että yläkerran englannin luokassa kielioppi karttuu liikkeen voimin. Voin siis luottaa siihen, että oppilaat tottuvat toiminnalliseen oppimiseen myös muilla kuin minun tunneillani. Nyt vain pitää lähteä liikkeelle, jotta sekä oma että oppilaiden varmuus kasvaa.

Tavaan ops-tekstiä edelleen. ”Draamaa integroidaan eri sisältöalueiden, erityisesti kirjallisuuden, ja muiden oppiaineiden opetukseen”, se opastaa. Onko tässä loppujen lopuksi paljonkaan uutta siihen, mitä olen tehnyt jo edellisen ops:n aikana?

Seitsemännen luokan alussa olen usein luetuttanut oppilailla vanhan klassikon, VeljeniLeijonamielen. On keskusteltu saduista ja niiden yhteydestä fantasiakirjallisuuteen, ja tehty erilaisia toiminnallisia harjoituksia yhdessä. Oppilaat ovat kävelleet luokassa kuten teoksen eri henkilöt kävelisivät, he ovat sulkeneet silmänsä ja tuottaneet ääniä, joita Korppu on kuullut vuorilla ja muodostaneet ryhmissä patsaita teoksen jännittävimmistä kohdista.

Kaikki Leijonamielestä teettämäni draamaharjoitukset eivät ole olleet kovin näytelmällisiä, mutta yhteistoiminnallisia sekä mielikuvitusta ja ajattelua kutkuttavia kylläkin. Yksi oppilaista on valittu esittämään patsaana jotakuta kirjan henkilöistä. Muut ovat vuorotellen käyneet sanomassa henkilön takana ääneen tämän ajatuksia. Olen jakanut oppilaille valkoiset A4-kokoiset paperit kullekin ja antanut tehtäväksi piirtää yksi iso Kirsikkalaakson kartta siten, että jokainen tuottaa lopputulokseen oman pienen palasensa. Oppilaat joutuvat suunnittelemaan ja organisoimaan tekemistään yhdessä, jotta lopputulos syntyy.

Usein erilaisia puitteita luovat harjoitukset toimivatkin hyvin osana draamallisia kokonaisuuksia. Niiden avulla oppilaat tuottavat turvallisesti ja huomaamattaan tietoa hamoista tai vievät yhdessä hahmotettavaa tarinaa eteenpäin. Jos oppilaita pyytää kylmiltään tuottamaan esimerkiksi pieniä näytelmällisiä kohtauksia, ne jäävät usein melko ohuiksi. Kun he ensin asettuvat jonkun yhdessä luodun hahmon kotiin tämän esineinä, joita opettaja haastattelee, saadaan paljon tietoa henkilön elämästä. Tietoja oppilaat hyödyntävät esityksissään. Tämä harjoitus toimii myös kirjoitettavan kertomuksen pohjana.

Entä integraatio ja ilmiöt?

Joitakin vuosia sitten teimme historian opettajan kanssa parinakin keväänä seitsemäsluokkalaisten kanssa Amerikka-projektin. Historian tunneilla oppilaat saivat tietoa esimerkiksi intiaaniheimoista, Amerikan asuttamisesta ja kultaryntäyksestä. Tietojen pohjalta oppilaat valitsivat ryhmittäin aiheen, johon he perehtyivät tarkemmin sekä historian että äidinkielen tunneilla. Tietokirjallisuutta täydennettiin kaunokirjallisella materiaalilla, kuten Pocahontasista kertovalla romaanilla tai kultakuumeesta kertovilla Aku Ankka -sarjakuvilla.

Löytämiensä tietojen pohjalta oppilaiden piti tuottaa koko luokalle esitys, jonka muoto oli vapaa. Suurin osa ryhmistä tarttui jonkinlaiseen draamalliseen esitystapaan. Olen päässyt kuuntelemaan, miten intiaaniprinsessa luki päiväkirjaansa, näkemään nukkeanimaation irlantilaisesta perheestä, joka matkasi kolmannessa luokassa laivalla Amerikkaan, ja seurannut, mitä kullankaivajat kertovat toisilleen iltanuotion äärellä.

Äidinkielenopettajan on helppo virittää useiden oppiaineiden kanssa yhteistyökuvioita, joihin yhdistyy erilaisia työtapoja. Oppikirjakollegani koulussa perehdytään parhaillaan pukeutumiseen. Kyseistä ilmiötä voisi varmasti käsitellä draaman keinoin.

Jatkan vielä opetussuunnitelman arviointia käsitteleviin kohtiin. Mitä draamasta kirjoitetaan siellä? Kohdassa, jonka tavoitteissa viitataan draamaan, sanotaan seuraavaa: ” Oppilas osaa ilmaista itseään ja käyttää tavoitteen ja tilanteen mukaisesti kokonaisilmaisun keinoja. Oppilas osaa esittää sekä spontaanin että valmistellun puheenvuoron tai puhe-esityksen ja ottaa esittäessään huomioon yleisönsä ja käyttää joitakin havainnollistamisen keinoja.” Vaikka arviointitekstissä viitataan ensisijaisesti puheenvuoroihin ja valmisteltuihin puhe-esityksiin, ”kokonaisilmaisun keinot” viittaavat siihen, että draamallinen työskentely on arvioinnin kohteena. Siispä on syytä miettiä, miten työskentelyä arvioidaan ja miten oppilaita tiedotetaan arvioinnista.

Mikä on muuttunut edellisestä opetussuunnitelmasta uuteen? Ainakin jatkuvuus. Käytin ennenkin draamaa esimerkiksi kirjallisuuden käsittelemiseen ja tein yhteistyötä yli oppiainerajojen, jos satuin löytämään sopivan yhteistyöparin. Nyt ops velvoittaa minua etsimään tarkasteltaviksi oppiainerajat ylittäviä ilmiöitä, tekemään yhteistyötä kollegoiden kanssa ja käyttämään draamallisia työtapoja säännöllisesti ja tavoitteellisesti. Oppilaille on myös osoitettava, miten draamallisia kokonaisuuksia arvioidaan. Ryhdyn siis toimeen.