Hämmentävien kohtaamisten tai kokemusten edessä vahvoilla tunnetaidoilla selviytyy voittajana.

Tunneilmaisun opettelua neuvolasta vanhainkotiin

Tunneilmaisun opettelu ja oppiminen ei liity tiettyyn ikäkauteen tai luokka-asteeseen: se on neuvolasta alkava elämän mittainen oppitunti. Eikä se ole koskaan liian myöhäistä tai turhaa. Päinvastoin, tunneilmaisu on voimavara, jonka vahvistaminen tekee hyvää elämän missä vaiheessa tahansa.

Tunneilmaisu, voimavaralähtöisyys ja tämän kautta mielenterveystaitojen tukeminen, oppiminen ja opettaminen ovat tärkeässä roolissa. Tunteiden tunnistamista ja ymmärtämistä voimavarana pyritään tuomaan esiin luonnollisessa ympäristössä ja vuorovaikutuksessa. Voimavaralähtöisyys ei jää vain sanahelinäksi: se tuodaan selkeästi osaksi päivittäistä arkea ja elämää.

– On tärkeää kiinnittää huomiota päivittäisiin hyvinvointia tukeviin valintoihin ja toimiin. Ne eivät ole itsestäänselvyys, vaan tarvitsevat vahvistusta, Näin kuvailee Marjo Hannukkala, yksi Sanoma Pron yläkoulun terveystiedon Voimaa-sarjan tekijöistä.

Kirja pureutuukin konkreettisesti yläkoululaiselle, ja miksei kenelle tahansa, tärkeisiin voimavaratekijöihin arjessa. Niitä löytää kysymällä esimerkiksi, nukunko hyvin ja riittävästi, jaksanko harrastaa, tunnistanko päivän aikana kohtaamani tunteet, tiedänkö mistä tulen onnelliseksi?

– Jokainen voi itse konkreettisesti vaikuttaa omaan olotilaansa ja omiin voimavaroihinsa. Sitä pyrimme konkretisoimaan esimerkiksi Mielenterveyden käsi -työkalulla, joka löytyy myös Mielenterveysseuran verkkosivuilta.

Aikuinen on lapsen ja nuoren tunteiden peili

Koulu on jatkuvaa vuorovaikutusta. Nykyinen opetussuunnitelma on saanut lempinimen ”Hyvinvointi-ops”, koska siinä kiinnitetään entistä enemmän huomiota koko kouluyhteisön kommunikointiin ja voimavaroja vahvistavaan vuorovaikutukseen.

Lapselle leikki ja luovuus on osa hyvinvoinnin vahvistamista. Lukemisen ja tarinoiden kautta vahvat tunnetilat heräävät ja niitä on turvallista kohdata. Taide ja kuvat tuovat mielenkiintoisia keskusteluja: mitä lapsi niissä kokee ja näkee voi poiketa aikuisen tulkinnasta valtavasti. Siksi lasta pitäisikin rohkaista ilmaisemaan tunnetilojaan, käyttämään tunnesanoja.

– Aikuinen on peili lapselle. Jos lapsen kanssa ei toteuta tunteiden sanoittamista, mistä lapsi löytää ilmaisut omille tunteilleen, Hannukkala pohtii.

– Kun lasta sattuu ja häntä lohdutetaan, syntyy lapselle tunne siitä, että hänet huomioidaan ja hän tulee näkyväksi. Näin suru muuttuu luonnolliseksi osaksi lapsen elämää, ei pelottavaksi ja hallitsemattomaksi tunteeksi.

Kiusaaminen on samanlainen kokemus; se täytyy kuunnella, kohdata ja käsitellä, ei missään nimessä väheksyä.

– Muuten lapsi kokee, ettei tunne ole oikeutettu tai ettei saa kokea surua kiusatuksi tulemisesta. Tunteiden mitätöinti, kätkeminen ja häpeään kasvaminen on pystyttävä kitkemään suomalaisten ajattelumaailmasta pois. Nykyisessä opetussuunnitelmassa otetaan tärkeä askel tähän suuntaan, Hannukkala toteaa.

Tunnetaidoilla rakennetaan parempaa yhteiskuntaa

– Kyky ilmaista, sanoittaa ja jakaa omia tunteita on vahva ja suuri taito. Kun isot asiat osaa sanoa ja ilmaista, ne eivät lukkiudu mieleen, Hannukkala luonnehtii.

Mielenterveystaidoissa ei puhuta pelkästään koulukiusaamisen poistamisesta tai teini-iän itsetunto-ongelmien selättämisestä, vaan ollaan yhteiskunnallisesti tärkeiden asioiden ytimessä.

– Tällaisen osaamisen vahvistaminen tuo panostuksen myös taloudellisesti katsottuna monikertaisesti takaisin, Hannukkala painottaa.

Tunneilmaisu on siis vahva osa terveyttä, hyvinvointia ja mielenterveyttä. Parhaimmillaan koulussa opittuja tunneilmaisun taitoja kulkeutuu koulusta koteihin, ja pikkuhiljaa alkaa syntyä entistä vahvempi sukupolvi – ja parempi huominen.