Isot teemat toistuivat Slushin päätöspäivän puheenvuoroissa. Tapetilla olivat muun muassa tekoälyn vaikutus eri toimialoihin, virtuaalitodellisuuden todellinen rantautuminen ja asiakkaiden parempi huomioon ottaminen tuotekehityksessä.
Tekoäly tuntuu olevan todella iso keskustelunaihe eri asiayhteyksissä. Tekoälyyn liittyy usein pelko siitä, että koneet ottavat vallan yhteiskunnassa, mutta toisaalta tekoäly nähdään valtavana, yhteiskuntaa auttavana voimavarana. Viestintäpalvelu Slackin perustaja Cal Henderson kertoi Slushissa, kuinka hänen yrityksensä tutkii tekoälyn mahdollisuuksia erilaisten tietojen hakemiseen erilaisista keskusteluista. Creative.ai:n perustaja Alex Champandart puhui puolestaan siitä, miten hän yrittää valjastaa tekoälyä luovuuden apuvälineeksi. Hieman samaan tapaan kuin soittimet auttavat muusikkoa tuomaan esiin luovuutta, voisi tekoäly tuoda näkyville käyttäjänsä ajatukset. Tekoälyn pitäisi nimenomaan auttaa työn tekoa eikä tehdä sitä ihmisten puolesta.
Samalla tavalla mielestäni tekoälyyn pitäisi suhtautua koulumaailmassa: sen pitäisi olla opettajan ja oppilaan apuväline opintien taivalluksessa.
Virtuaalitodellisuus on lähempänä kuin uskommekaan
Virtuaalitodellisuuden odotetaan rantautuvan toden teolla parin seuraavan vuoden aikana. Tähän tarvitaan kuitenkin vielä kaksi tekijää: halvemmat laitteet ja laitteisiin parempaa sisältöä. Laitteet halpenevat koko ajan, ja vuosittain tuodaan markkinoille entistä parempia evoluutioita VR-laseista. Virtuaalitodellisuuden sisällöiltä vaaditaan samalla koko ajan enemmän: sisältöjen pitää olla entistä realistisempia. Kulmikkaat tietokonemaisemat eivät enää riitä, vaan virtuaalimaailman pitäisi tuntua samalta kuin olisit elokuvan sisällä.
Virtuaalitodellisuuden hyödyntämisestä koulutuksessa on puhuttu jo vuosia, mutta taitaa mennä vielä pitkään ennen kuin laitteita on kouluissa muutamia kokeilulaseja enemmän. VR-tuotteiden ja -koulutuksen odotetaan kuitenkin olevan seuraava iso juttu, ja seuraava askel siihen suuntaan voi tulla esimerkiksi yritysmaailmasta, yritysten sisäisistä koulutuksista. Esimerkkinä voisi olla uuden työntekijän kouluttaminen tehtaalla olevan koneen käyttäjäksi, ennen kuin hän on edes käynyt tehtaalla.
Asiakasymmärryksen ytimessä
Monessa puheenvuorossa toistui ajatus siitä, että luodakseen menestyvän tuotteen yrityksen pitää todella tietää, mitä potentiaaliset asiakkaat haluavat. Jos tuote ei ratkaise asiakkaan ongelmaa tai ole tarpeeksi helppokäyttöinen, mikään markkinointi ei auta sitä menestymään. Eräs yrittäjä jopa sanoi, että mikään ei tapa huonoa tuotetta varmemmin kuin hyvä markkinointi. Näinhän se on: hyvä markkinointi nostaa ihmisten odotuksia tuotteesta, jolloin pettymyksen aiheuttama pudotus on vielä suurempi.
Asiakasymmärrykseen ei riitä, että asiakkailta kysyy, mitä he haluavat. Pitää tietää, mikä tarve tuon halun takana on. Pitää tietää, mitä ongelmaa ollaan ratkaisemassa. Vasta tämän opin kautta pystytään löytämään toimiva ratkaisu. Asiakkaiden pitää olla myös mukana kehityksen aikana, jotta pysytään oikeassa suunnassa. Tätä samaa filosofiaa pyrimme käyttämään omassa tuotekehityksessämme.
Epäonnistu, niin opit
Toinen tuotekehityksen kulmakivi on mahdollisuus epäonnistua. Kun epäonnistumiset huomataan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, käymällä asiaa läpi loppukäyttäjien kanssa, selvitään pienimmällä vahingolla. Epäonnistumisista oppii todistetusti enemmän kuin onnistumisista. Jos ympäristö ei tue epäonnistumisen mahdollisuutta, jää luovuus kukkimatta.
Turvallisesta pelottomasta oppimisesta puhuivat muun muassa Linda Liukas ja videopalvelu Vimeon ja DIY.orgin perustaja Zach Klein. Kleinin mukaan hänen vanhempiensa sukupolvella oli keskimäärin viisi työpaikkaa elämänsä aikana. Nyt työelämään tulevilla työpaikkoja on keskimäärin kaksitoista. Työn sisältö vaihtuu paljon useammin kuin ennen ja siksi vain yhden asian asiantuntijaksi tuleminen ei ehkä enää riitä.
Koulun pitää pystyä tukemaan lapsia, jotta he voivat kasvaa pelottomiksi oppijoiksi. Oppijoiksi, jotka kokevat intoa siitä, että kaikesta on vielä niin paljon opittavaa. Tämä on vastakohta sille, että yhdestä asiasta pitäisi osata kaikki opeteltavissa oleva. Slushissa kuulemani kritiikki kohdistui erityisesti siihen, että useissa kouluissa kaikkien oppilaiden oletetaan opettelevan samat asiat, kun työelämässä parhaat tiimit koostuvat eri asioiden ja alojen osaajista.
Peruskoulusta taidot oppia uutta ja tarpeeksi uteliaisuutta ympäröivää maailmaa kohtaan
Itse ajattelen, että erityisesti peruskoulun ja oikeastaan myös lukion, tehtävänä on antaa meille pohja sille alalle, jota haluamme oikeasti lähteä opiskelemaan. Keinot tähän varmasti muuttuvat ajan kuluessa, kuten ovat koko ajan tehneet. Aiemmin luennoitiin, nyt tehdään enemmän oppilaan ehdoilla, ja tulevaisuudessa seikkaillaan kenties virtuaaliympäristöissä ympäri maailmaa. Yksin oppilaat eivät kuitenkaan pysty oppimaan, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Auttamaan tarvitaan aina joku aikuinen. Mieluiten avoimella mielellä varustettu, hyvin koulutettu opettaja.
Kuva: Samuli Pulkkinen / Sanoma
