Siri Kolu on tuottelias kirjailija, esitysdramaturgi, ohjaaja sekä teatterin ja luovan kirjoittamisen opettaja. Hän on julkaissut useita niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin suunnattuja kaunokirjallisia teoksia. Hänet on palkittu muun muassa vuoden 2010 Finlandia Juniorilla Me Rosvolat -kirjastaan.

Kolu kasvoi kirjailijaperheessä, mikä on varmasti vaikuttanut monella tapaa hänen taiteilijuuteensa. Haave kirjailijan ammatista ei silti lähtenyt itämään vielä nuorena, päinvastoin.

– Kuka haluaa tehdä samaa kuin oma äitinsä? Ei kukaan, Kolu naurahtaa ja jatkaa: – Vannoin pienenä, ettei minusta ikinä tule kirjailijaa, mutta kuinkas sitten kävikään.

Lukeminen on sisäänhengitystä, kirjoittaminen on uloshengitystä

Lukeminen ja kirjoittaminen on niin erottamaton pari, että monet ammattikirjailijat rinnastavat ne hengityksen eri vaiheisiin. Näin tekee myös Kolu.

– Ei voi vaan jatkuvasti uloshengittää, hän tiivistää.

Parhaimmillaan lukeminen avartaa kirjoittamisen maastoja ja sitä, mitä kaikkea tekstin kanssa on mahdollista tehdä. Kirjoista oppii esimerkiksi erilaisia aloituksia, rakenneratkaisuja ja tekstin asettelun tapoja. Kolu ruokkiikin omaa kirjoittamistaan lukemalla monipuolisesti.

– Lukeminen voi olla myös poimivaa, eikä ihan kaikkia teoksia tarvitse lukea loppuun asti, jos lukee muutenkin paljon. Esimerkiksi erästä Annie Ernaux’n teosta minun oli vaikea lukea pitkäjänteisesti, sillä se inspiroi jatkuvasti kirjoittamisen pariin, hän kertoo huvittuneena.

Young adult -genre syväsukeltaa nuorten maailmaan

Kirjoittaessaan Kolu liikkuu mielellään teatterin ja kirjallisuuden välimaastossa, mutta myös eri kirjallisuuden genrejen välillä. Häntä viehättävät muun muassa dystopiat, suuret tunteet ja erilaiset genrejen sekoitukset. Aikoinaan hän innostui nuorille aikuisille suunnatusta young adult- eli YA-genrestä, joka rantautui Suomeen vuonna 2011 suositun Nälkäpeli-sarjan myötä.

YA-kirjojen ytimessä on Kolun mukaan tyypillisesti nuori henkilö, jonka elämää ja valintoja kirjassa seurataan. Genressä käsitellään paljon identiteettiin liittyviä kysymyksiä sekä pohditaan keho- ja rakkauskäsityksiä: kuka olen, ketä rakastan, miten haluaisin tulla nähdyksi. Kolu suositteleekin YA-genreä lämpimästi erityisesti niille nuorille, jotka eivät ole siihen vielä tutustuneet. Sieltä voi avautua aivan uudenlainen maailma, kuten kävi aikoinaan myös Kolulle.

Kirjoita siitä, mikä kiinnostaa!

Kolu opettaa luovaa kirjoittamista, ja etenkin nuorten kanssa työskentely on lähellä hänen sydäntään. Kirjoittaminen lähtee hänen mukaansa ennen kaikkea siitä, että valtuuttaa itsensä ajatuksella ”minä saan ja osaan kirjoittaa”.

– Ennen toistelin nuorille, että kirjoita siitä, mistä tiedät. Nykyään ehdotan, että kirjoita siitä, mistä et tiedä, mutta mikä kiinnostaa. Tärkeintä on, että itsellä on jokin suhde aiheeseen. Voi kysyä, että mikä maailmassa kismittää tai mikä on itselle tärkeää, mikä tuntuu vääryydeltä?

Nuoret kysyvät usein Kolulta, että ”mitä jos pää on ihan tyhjä?” Tähänkin Kolulla on heti vastaus valmiina:

– Jos tuntuu, että pää on tyhjä, sinnehän saa kaikenlaista. Kannattaa hyödyntää muita taiteita, esimerkiksi musiikin kuuntelua. Voi kirjoittaa tunteista, joita oma lempikappale herättää. Tai aina voi lähteä kirjoittamaan kuvasta. Vaikka sellaisesta, jonka on löytänyt Pinterestistä, hän ehdottaa.

Kolu ei itsekään aloita kirjoittamista niin sanotusti tyhjällä päällä, vaan usein hänellä on joku pieni aarre, ajatus tai huomio, josta hän lähtee kirjoittamaan.

– Se voi olla vaikka metrossa nähty eriskummallinen henkilö, josta alan kirjoittaa, tai jokin muisto. Aina kun lähtee liikkeelle jostain konkreettisesta asiasta, se antaa kirjoittamiselle suuntaa, Kolu selventää.

Hän suosittelee kokeilemaan myös Entä jos? -tekniikkaa, jonka avulla on helppo laventaa tekstiä.

– Kirjoittamisessa kyse on pitkälti uteliaisuudesta ja mielikuvituksesta. Tärkeintä on vain lähteä liikkeelle. Sitten voit kysellä itseltäsi kaikkea hassua, vaikka ”entä jos ihmisten ajatukset näkyisivät puhekuplina tai kun rakastuu, silmät muuttuisivat orvokinsinisiksi”.

Jos potee tyhjän paperin kammoa, Kolu suosittelee kirjoittamaan lyhyen aikaa siitä, mitä näkee tai kuulee. Aluksi ei tarvitse tietää ollenkaan, miten tarina alkaa tai loppuu. Pääasia on, että pitää kynän liikkeessä. Kirjoittamiselle on myös hyvä antaa aikaa ja olla itselleen armollinen. Toisten kynästä tekstiä tulee nopeammin kuin toisten, eikä itseään kannata verrata muihin. Kolun tärkein viesti kuuluukin:

– Kaikkien meidän sisällä on tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi. Kun kirjoittamiselle antaa tarpeeksi aikaa, omasta tarinastaan saa hiljalleen kiinni.

Siri Kolu syttyy tarinoiden voimasta.

Lue myös Sirin kirjavinkkauslista kirjoittamisen pariin inspiroivista YA-kirjoista.