Juuri koskaan aiemmin ei ole julkisuudessa puhuttu opetuksesta, oppimisesta ja koulusta niin paljon kuin viime vuonna.

Odotukset OPS 2016 -vuodelle ladattiin julkisessa keskustelussa valmiiksi jo ennen lukuvuoden alkua. Pisa-menestyksen myötä tuntui kuin Suomen maine olisi kulkenut käsi kädessä opetuksen laadun kanssa – vähän niin kuin Suomi ja Nokia viime vuosikymmenellä.

Uusi opetussuunnitelma sai aikaan jopa pienehkön kansainvälisen selkkauksen: jossain maailmalla uutisoitiin, että Suomessa kaikki opetus perustuu jatkossa ilmiöiden tutkimiseen ja että perinteiset oppiaineet heitetään roskakoriin. Tämä oli uutisankka, joka syntyi haastattelijan ja haastateltavan välisestä väärinymmärryksestä. Samalla se kuitenkin kuvasi hyvin niitä odotuksia, jotka suomalaiselle koululle ja opetukselle oli asetettu.

Opetuksen kehittämisessä tarvitaan laajaa yhteistyötä

Uusi lukuvuosi alkoi alakoulussa uuden opetussuunnitelman mukaisesti, vaikka koulujen arki ei sen myötä mullistunut. Kunta- ja koulukohtaiset suunnitelmat saatiin laadituksi, ja uudet oppiaineet ilmestyivät lukujärjestyksiin. Monilukutaito ja muut laaja-alaiset taidot survottiin vauhdilla oppiainekohtaisiin sisältöihin.

Lukuvuoden kuluessa alkuinto on tainnut vaihtua OPS-väsymykseen opettajien tuskaillessa arjen keskellä erilaisissa arviointityöryhmissä tai opetuskokeiluissa. Mielestäni on hieman yllättävää, kuinka suuri kuilu virkamiesten ja opettajien välille on muodostunut: opettajia saatetaan pitää lähtökohtaisesti kehityksen jarruina, ja virkamiesten tehtävänä taas on puskea muutosta läpi. Ongelmana tuntuu olevan, että kaikki opettajat eivät ole kokeneet muutostavoitteita omikseen vaan ylhäältäpäin tulleiksi määräyksiksi. Muutoksen johtaminen ei ole helppoa, mutta kommunikaatiotapa ja keskusteluyhteys ovat tässäkin tapauksessa avainasioita. Jos halutaan, että opettajan rooli muuttuu opettamisesta lähemmäksi valmentajan tyyppistä oppimisen tukijaa, visio pitää konkretisoida ja kommunikoida todella selkeästi. Muuten lopputuloksena on pelkkä kaaos.

Sitten tuli kuuluisa Digiloikka, jolle keksittiin lukuvuoden aikana paljon hauskoja nimivariaatioita. Kustannusyhdistyksen tilastojen valossa ainakin lukiossa otettiin vähintään Digiaskel: sähköisten yo-kokeiden myötä lukiolaiset ostivat digikirjoja, joiden käyttö kasvoi yli 200 % edelliseen vuoteen verrattuna.

Peruskoulussa tilanne ei muuttunut yhtä paljon. Oppilaskohtaisia päätelaitteita hankittiin ehkä edellisvuotta enemmän, mutta silti lähiverkkojen kapasiteetti on monessa koulussa vielä kaukana siitä, että se kestäisi useamman oppilaan samanaikaisen digityöskentelyn. Oppilaat joutuvat lisäksi edelleen kirjautumaan eri tunnuksilla eri palveluihin, mikä ei ainakaan nopeuta tuntityöskentelyä. Odotukset kansallista MPASS-kirjautumisratkaisua kohtaan ovat suuret, ja yleisesti toivotaan, että se saadaan käyttöön mahdollisimman pian. MPASS-ratkaisun avulla oltaisiin paljon lähempänä tilannetta, jossa kaikki sähköinen kirjautuminen tapahtuu yhdellä käyttäjätunnuksella

Uudet pedagogiset taidot vaativat täydennyskoulutusta

Opettajien vaihtelevista digitaidoista keskusteltiin paljon pitkin lukuvuotta. Myös uudet arviointitavat, jotka jäivät OPS-perusteissa hieman epämääräisiksi, ovat aiheuttaneet opettajanhuoneissa paljon harmaita hiuksia. Tässä huomaa, kuinka suuri kirjo opettajien valmiustasoissa on: toiset pitäytyvät tiukasti perinteisissä arviointimalleissa, kun taas toiset ovat hyvinkin valmiita hyödyntämään erilaisia digitaalisia arvioinnin työkaluja. Tästä sekamelskasta huolimatta on tärkeää varmistaa päättöarvioinnin tasa-arvoisuus.

Opetusalan muutokset koskettavat myös kustantajia. Perinteisestä oppikirjakustantamisesta on siirrytty monikanavajulkaisuun, ja digitaalisista ratkaisuista on alettu löytää todellista lisäarvoa painetun oppimateriaalin rinnalle.

Toimme syksyllä laajempaan käyttöön Bingel-nimisen pelillisen oppimisympäristön, joka sai heti huikean suosion: yli puolet Suomen alakoululaisista harjoittelee Bingel-tehtävien avulla. Kehitimme myös ensimmäisen lisätyn todellisuuden (augmented reality) sovelluksen Artun, joka yhdistää näppärästi painetun oppikirjan ja digitaaliset videosisällöt. Näiden lisäksi digitaaliset tehtävät ovat yhä suositumpia, ja digitaalisen oppimisympäristömme käyttö on kasvanut yli 30 % edelliseen kouluvuoteen verrattuna.

Hyvin laaditut oppimateriaalit ovatkin uuden OPSin myötä yhä tärkeämpiä. Laadukkaat painetut ja digitaaliset oppimateriaalit varmistavat oppimisen tasa-arvoa: kaikilla on samat edellytykset oppia lukemaan ja kirjoittamaan, omaksua vieraita kieliä ja oppia matemaattiset taidot. Kaikista tärkeintähän on itse oppija, lapsi tai nuori, joka rakentaa omaa tietoperustaansa ja samalla itsetuntoaan ja -luottamustaan.

Uusi opetussuunnitelma haastaa nostamaan oppimisen tavoitteet entistä korkeammalle. Me kustantajana haluamme olla haasteessa mukana ja auttaa jatkossakin opettajia tuottamaan innostavia oppimiskokemuksia ja kehittämään kansainvälisestikin huippulaatuista suomalaista koulua.

Lue lisää aiheesta: Uusi opetussuunnitelma on kokeilua ja oppimista myös opettajalle