#uusilukio-kehittämisohjelma tekee tärkeää työtä lukion uudistamiseksi. Ohjelman tarkoituksena on uudistaa lukiokoulutuksen sisältöä vastaamaan entistä paremmin yhteiskunnan, jatko-opiskelun ja työelämän vaatimuksiin.
Eräänä keskeisenä teemana kehitystyössä on lukion suhde jatko-opintoihin: miten lukio-opintojen eri vaiheita ja ylioppilaskokeita tulisi painottaa suhteessa jatko-opintojen pääsykokeisiin? Toisaalta miten eri oppiaineita tulisi keskenään arvottaa? Urakka on vielä kesken, mutta alkulaukaus sille lyötiin Ressun lukiossa 13.10.2017.
Hyppyjä tuntemattomaan
#uusilukio-ohjelman käynnistystilaisuudessa käymäni keskustelut kirvoittivat mieleeni muistoja omilta opiskeluajoiltani ja myös työuran alkupuolelta. Peräpeiliin katsottuna matkani Rauman lyseosta tänne Sanoma Prolle on ollut kaikkea muuta kuin suunnitelmallinen. Minulla ei ole ollut juurikaan tietoa vaihtoehdoista opintojen tai työtehtävien seuraaviin vaiheisiin liittyen, vaan olen tehnyt päätöksiä aika lailla fiilispohjalta. Eteenpäin on menty, mutta nykyäänkin lukiolaiset ansaitsisivat enemmän ohjausta ja tietoa eri vaihtoehdoista. Näin minulle kertoi #uusilukio-tilaisuuteen osallistunut lukiolainen.
Itselläni sosiaalinen paine ja vanhempien kannustus veivät minut yläasteelta lukioon, ja sieltä muuan karismaattinen opettaja innosti teoreettisen filosofian opintoihin Helsingin yliopistoon. Vahingossa tapahtunut pääaineen vaihtuminen johti lopulta valmistumiseeni kognitiotieteestä.
Opintojeni loppupuolella Suomi eli vahvaa nousukautta. Ensimmäinen työpaikkani Telialta (tuolloin vuonna 1998 nimeltään Tele) löytyikin kätevästi, osin koska olin suorittanut pari ohjelmoinnin kurssia kognitiotieteen tutkintoani varten.
Telialta (vuonna 2001 nimeltään Sonera) matkani jatkui VTT:lle tutkimaan mobiilisovelluksia ja tekoälyä, sieltä Ideanille markkina-analyytikoksi ja tuotekonseptoijaksi. Lopulta 2011 siirryin Sanoma Prolle (tuolloin WSOYPro) oppimateriaalien pariin. Aina työpaikkaa vaihtaessani olen hypännyt tuntemattomaan ja joka kerta on löytynyt kiinnostavia ja monipuolisia tehtäviä.
- Tarinan opetus: mielenkiintoisiin töihin voi päätyä seuraamalla intuitiotaan ja kiinnostustensa kohteita.
- Tarinan esittämä kysymys: missä olisin nyt, jos minulla olisi ollut opintojeni nivelkohdissa enemmän tietoa tulevasta?
Tieto tulevasta tukee päätöksentekoa
Lukioon olisin kaiketi joka tapauksessa mennyt. Jos lukion alkupuolella olisi käytetty aikaa jatko-opintojen esittelyyn ja keskusteluun, se olisi saattanut vaikuttaa kurssivalintoihini. Olisin kenties panostanut kursseihin, joiden olisin tiennyt olevan mahdollisimman relevantteja jatko-opintojen ja jopa työuran kannalta. #uusilukio-tilaisuudessa keskustelin parin normaalikoulun rehtorin kanssa ja he kertoivat, että nykyään tähän pohdintaan pyritään panostamaan aiempaa enemmän.
Minun aikanani ei ollut virtuaaliopetusta tarjoavaa Digiluokkaa, vaan olin oman kouluni rajallisen kurssitarjooman varassa. Omankin lukioni kursseilla olisi kyllä pystynyt erikoistumaan, jos jatko-opinnot tai haaveammatti olisi ollut kirkkaana mielessä. Kirjoitin jo vuosia sitten siitä, miten vaikkapa MOOC-kursseilla voisi raottaa verhoa lukion ja yliopiston välillä ja tuoda aitoja ja oikeita yliopistoluentoja lukiolaisten ulottuville. Olen edelleen vahvasti samoilla linjoilla. Toki lukiossa on oppilaanohjausta, mutta yleensä opon resurssit eivät riitä kovinkaan syvälliseen henkilökohtaiseen opastukseen.
Vaihtoehtoja ei saa sulkea pois
Vaikka tietoa olisikin enemmän, on tärkeää, että valittua opintojen linjaa pystyy myöhemmin vaihtamaan. Ei voi edellyttää, että lukiota aloitteleva 16-vuotias osaisi tehdä lopullisen päätöksen tulevasta opiskelu- ja työurastaan. On riski lukittautua yhteen tiettyyn putkeen.
Olen laajan yleissivistävän lukion puolestapuhuja ja kannatan myös monialaisia jatko-opintoja. Pidän tärkeänä, että opintojen aikana pystyy shoppailemaan kiinnostavia kokonaisuuksia ja liittämään niitä osaksi tutkintoaan. Työelämässä uusia osaamistarpeita syntyy jatkuvasti, ja laaja koulutuspohja tarjoaa parhaan kyvykkyyden omaksua uutta myös myöhemmin elämässä.
