Kristiina Holm opettaa Helsingin normaalilyseon lukiossa psykologiaa ja uskontoa sekä 7.–9. luokilla elämänkatsomustietoa ja uskontoa. Työnkuvaan kuuluu lisäksi aineenopettajaopiskelijoiden opetusharjoittelun ohjaaminen, lukion opiskelijakunnan hallituksen ohjaavana opettajana toimiminen sekä abien ryhmänohjaus. Hän on myös yksi psykologian Mieli-sarjan tekijöistä.

Monipuolinen työnkuva inspiroi, mutta moni asia opetusarjessa myös kuormittaa. Etenkin ylioppilaskokeet tuovat opettajille hetkellisesti paljon lisätyötä.

– Valvoin yo-kokeita nyt syksyllä 14 tuntia, ja teemme kollegani kanssa psykologian ja uskonnon yo-kokeiden alustavan arvostelun, mikä vie runsaasti aikaa, Kristiina kertoo.

 Suurimpana haasteena opetustyössä on jaksaminen

Kristiinan mukaan kuormitus johtuu osittain siitä, että opettajana joutuu työn puolesta seuraamaan niin monia viestintäkanavia, kuten Wilmaa, sähköpostia sekä Teams- ja Whatsapp-ryhmiä. Viestejä tulee päivän aikana paljon.

– Kognitiivinen kuormitus on nykyään suurta opettajan työssä. On paljon asioiden kirjaamista, muistamista ja päätöksentekoa, ja koulussa nämä työt keskeytyvät herkästi, hän kuvailee.

Arviointiin liittyvät työt ovat lisääntyneet ja vievät paljon opettajien aikaa. Varsinkin isojen opetusryhmien kanssa on mietittävä, miten formatiivista arviointia pystyy toteuttamaan.

– Lukion opetussuunnitelman sisällöt ovat varsin laajat, enkä opettajana kykene antamaan yksilöllistä palautetta joka tunti, kun opetusryhmässä voi olla 35 opiskelijaa. Onneksi hyvä oppimateriaali tukee arvioinnin monipuolisuutta ja auttaa opettajaa ajan hallinnassa, Kristiina toteaa.

– Pyrin pitämään opetuksen monipuolisena, jolloin myös opiskelijoilla on mahdollisuuksia näyttää osaamistaan eri tavoin, hän kertoo.

Kristiina on huomannut muutoksia nuorten sanavarastossa sekä lukemisen ja kirjoittamisen taidoissa, jotka ovat eriytyneet. Huoli lukutaidosta purkautuu auttamisen tarpeena, joka sekin vaatii opettajalta aikaa.

– Reaaliaineiden opettajana koen, että lukutaito on kansalaisoikeus, ja opetuksessa on tärkeää panostaa lukemisen ja kirjoittamisen taitoihin. Harjoittelemme esimerkiksi lukustrategioita ja teemme kirjallisia töitä opiskelijoiden kanssa, vaikka toki itselle tulee niiden tarkistamisesta lisätöitä – tämän kanssa joutuu tasapainottelemaan.

Lisäksi opiskelijoiden ohjaustarve on lisääntynyt, ja Kristiina kokee, ettei ryhmänohjauksen työtehtävään varattu aika meinaa riittää, varsinkaan jos työnsä haluaa tehdä hyvin.

– Valitettavasti myös koronapandemian vaikutukset kuormittavat edelleen. Pitkät etäopiskelujaksot näkyvät, osalla opiskelurutiinit ovat kärsineet ja osalla lukiolaisista alkoi mielenterveys oireilla etäaikana. Näitä hoidetaan edelleen.

Koronapandemian aikana lukioissa myös vietiin läpi isoja uudistuksia, eli toisen asteen oppivelvollisuus ja uusi opetussuunnitelma (LOPS 2021), jossa kurssien tilalle tuotiin moduulit, opintojaksot ja opintopisteet.

– Juuri kun edellinen opetussuunnitelma (LOPS 2016) oli ehditty opettaa kerran läpi, alkoi kouluissa uusi ops-työ. Tällä hetkellä opetamme vielä kahden opetussuunnitelman mukaisesti. Kyllä nämä nopealla tahdilla toteutetut uudistukset ovat kuormittaneet meitä opettajia ja rehtoreita, ja työtunteja tämän kaiken valmistelemiseen on kulunut todella runsaasti, Kristiina huokaa.

Yhteisopettajuus auttaa jaksamaan

Mikä sitten auttaa kuormittavassa arjessa? Kristiina mainitsee ensimmäiseksi kollegojen tuen.

– Jaamme yhdessä kollegojen kanssa opetustyön ilot ja surut ja tuemme toisiamme. Yhteisöllisyys ylipäätään on opettajan jaksamisen kannalta hyvin tärkeää. Panostamme siihen esimerkiksi koulun yhteisten juhlien ja toimintakulttuurin kehittämisen kautta, hän kertoo.

Kristiinan mukaan myös yhteisopetus lievittää opetuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin liittyvää stressiä.

– Olemme kehittäneet kollegani Vesa Åhsin kanssa aineenopettajien välistä yhteisopetusta jo kahdeksan vuotta, ja sen mukanaan tuomat hyödyt ovat aivan mittaamattomat.

Työn suunnitteleminen ja vapaa-ajan varjeleminen ovat tärkeitä asioita

Oman jaksamisensa tukemiseksi Kristiina harjoittelee tietoisesti itsemyötätuntoa, lempeää ja hyväksyvää suhtautumista itseä kohtaan. Lisäksi ajankäytön suunnittelu auttaa hahmottamaan, milloin hän hoitaa mitäkin työtehtäviä ja milloin voi olla huolettomin mielin vapaalla.

– Välillä opettaja-minää on vaikea kytkeä pois päältä, kun vaikkapa lasten kanssa museossa käydessäni pohdin, voisinko tuoda omat oppilaat tai opiskelijat katsomaan samaa näyttelyä, tai valokuvaan jotain, mitä voi myöhemmin näyttää oppitunnilla, hän kuvailee.

Uni on Kristiinalle perusasia jaksamisessa, ja hän yrittääkin suojella yöuniaan parhaansa mukaan.

– Tiedän olevani liian stressaantunut, kun uni häiriintyy. Joskus näin käy, kun töitä kasaantuu liikaa yhteen ajankohtaan suunnittelusta huolimatta. Tällöin pyrin priorisoimaan ja hoidan kaikkein tärkeimmät ensin. Lisäksi kävelen tai pyöräilen työmatkat saadakseni päivittäin ulkoilua ja liikuntaa, koska se auttaa itseäni nukahtamaan iltaisin.

Tärkeimpänä jaksamista tukevana tekijänä on Kristiinan mukaan kuitenkin itse opettaminen ja nuorten kanssa oleminen.

– Se sisäinen motivaatio, syvä kiinnostus omia oppiaineitani kohtaan, ilo työskennellä nuorten kanssa ja seurata heidän oppimistaan.