Terveystiedon arviointi rakentuu tavoitteille, jotka on muodostettu terveysosaamisen mallin pohjalta. Keskenään eritasoiset tavoitteet voivat kuitenkin toisinaan aiheuttaa päänvaivaa arvioinnissa.
Terveystiedon opetuksen tehtävänä on kehittää monipuolisesti oppilaiden terveysosaamista. Sen hallitseminen on tärkeää, sillä yksilötason terveysosaamisella on yhteyttä koko yhteiskunnan toimintaan.
Terveystiedossa osaaminen rakentuu viidestä laajasta osa-alueesta, joiden ympärille arvioinnin tavoitteet on muodostettu. Osa-alueet ovat terveyteen liittyvät tiedot, käytännön taidot, kriittinen ajattelu, itsetuntemus ja eettinen vastuullisuus.
Liikunnan ja terveystiedon lehtori Karri Hiltusen mielestä haastavaksi terveystiedon arvioinnin tekee se, että viiden osa-alueen määritellyt tavoitteet eivät ole keskenään samanarvoisia. Esimerkiksi terveystaitoihin sisältyvät tiedonhankintataidot ovat laaja kokonaisuus, jonka opettelu kannattaa jakaa kolmelle yläkoulun vuosiluokalle. Osa opetussuunnitelman tavoitteista on puolestaan luonteeltaan suppeampia, ja ne voi selkeämmin käsitellä tietyllä vuosiluokalla.
– Itsetuntemuksen tavoitteita ei puolestaan voi edes arvioida arvosanoilla, koska siinä tavoitteena on, että oppilas oppii arvioimaan omia ajatuksiaan ja tarpeitaan sekä itseään oppijana, Hiltunen sanoo.
Lähde auttaa opettajaa hyödyntämään terveysosaamisen mallia kattavasti
Karri Hiltunen on tehnyt pitkään työtä terveystiedon arvioinnin parissa yhdessä liikunnan ja terveystiedon lehtori, tohtorikoulutettava Mari Käävän kanssa. He ovat molemmat olleet tekemässä Lähde-sarjaa, jossa terveystiedon arviointi on otettu huomioon uudella tavalla.
Jotta opettaja ei jäisi arvioinnin kanssa yksin, Lähde-sarjassa lukujen tehtävät on jaettu opetussuunnitelman tavoitteiden pohjalta neljään kategoriaan. Ne on merkitty havainnollisilla symboleilla.
– Terveysosaamisen malli on avattu myös oppilaalle mahdollisimman helposti. Oppimisen tavoitteet löytyvät oppilaan kielellä jokaisen luvun alusta, Hiltunen sanoo.
Koska kaikki tehtävät on jaoteltu selkeästi terveysosaamisen kategorioihin, opettaja voi helposti käyttää kirjan tehtäviä myös oppimisen ja osaamisen arviointiin.
Formatiivinen ja summatiivinen arviointi muodostavat lyömättömän kokonaisuuden
Kaikesta ei tarvitse Hiltusen ja Käävän mukaan myöskään antaa numeroa, vaan sanallinen kuvaileva ja kannustava arviointi on aivan yhtä tärkeää. Oppilaat ovat kovin erilaisia, joten tunneilla on tärkeää myös keskustella yhdessä ja tehdä projektitöitä. Hiltunen ja Kääpä kannustavat myös itsearvioinnin ja vertaisarvioinnin hyödyntämiseen. Kääpä huomauttaa, että uuden opetussuunnitelman myötä oppilaat ovat tulleet niissä entistä taitavammiksi jo alakoulussa.
– Pelottavinta olisi, että terveystiedossa numero tulisi vain kokeen perusteella, jolloin oppilailla ei olisi muita mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan. Kokeitakin on monenlaisia: jos kokeessa mitataan vain faktoja ja ulkoa opettelua, ei se edes ilmennä terveysosaamisen mallia, Kääpä sanoo.
