Lasse Vallo on koulutukseltaan luokanopettaja ja opettaa oululaisessa alakoulussa 3. luokkaa. Hän on ollut opettajana 15 vuotta. Lisäksi hän on yksi Milli-sarjan tekijöistä. Eini Erävuori puolestaan opettaa yläkoulun äidinkieltä ja kirjallisuutta Lohjalla. Hän on myös yksi yläkoulun Loisto-sarjan tekijöistä.

PISA-tulokset eivät yllättäneet kumpaakaan opettajista, sillä vastaavan kaltaista laskua tuloksissa ja tutkimuksissa muihin maihin nähden on ollut havaittavissa jo vuosien ajan.

– PISA-testissä mitataan taitoja, joita nuoret tarvitsevat siirtyessä jatko-opintoihin ja työelämään. On erittäin huolestuttavaa, että joukolla nuoria nämä taidot jäävät heikoiksi. Lukutaito vaikuttaa nuoren koulupolkuun, ja hyvä lukutaito on yksi yhteiskunnassa pärjäämisen perusedellytyksistä, Erävuori toteaa.

Erävuori on huomannut, että koulumaailmassa lukutaidon muutokset näkyvät hyvin samalla tavalla kuin PISA-tuloksissakin: Luokassa on joukko niitä, jotka ovat erittäin taitavia lukijoita ja lukevat paljon. Vuosi vuodelta on kuitenkin myös yhä suurempi joukko niitä, joille lyhyenkin tekstin lukeminen tuottaa vaikeuksia. Tämä vaatii opettajaltakin taiturointia eri ääripäiden välillä – miten tarjota riittävästi tukea ja haastetta?

– Olen huomannut, että on oppilaita, joilla ei oikein ole edes käsitystä siitä, mitä ymmärtävä lukeminen vaatii. Lukemista ja keskittymistä vaativia tehtäviä ei oikein haluta tehdä tai tekstejä vain silmäillään nopeasti. Olen törmännyt myös siihen, että oppilas on lukenut kotona kirjan ja kertoo, että ei ymmärrä tai muista siitä mitään. Kun olemme käyneet asiaa läpi tarkemmin, onkin tullut ilmi, että oppilas on samaan aikaan kuunnellut musiikkia tai seikkaillut somessa. Ei siis ihme, että keskittyminen on ollut koetuksella, Erävuori kertoo.

On tärkeää erottaa välttämättömät digitaidot ja toisaalta keskittymistä häiritsevä digilaitteiden käyttö

Vallo toteaa, että tulosten julkaisun jälkeen mediassa on nostettu esille osaamisen laskuun vaikuttavina tekijöinä puhelinten käyttö koulussa, opetussuunnitelmassa painottuva oppilaiden itseohjautuvuus, inkluusio ja avoimet oppimisympäristöt. Hän epäilee, että julkisuudessa vilahtaneilla syillä on varmasti oma osansa heikentyneissä PISA-tuloksissa.

– Opetussuunnitelmassa painottuu itseohjautuvuus, mutta itse uskon varsinkin matematiikan opetuksen olevan suurelta osin perinteisen opettajajohtoista ja strukturoitua. Projektityö ja itseohjautuvuus painottunee enemmän reaaliaineiden opiskelussa. Liian vähäisin tukitoimin toteutettu inkluusio sekä avoimien oppimisympäristöjen työrauhaongelmat koskettavat varmasti osaa lapsista, mutta niilläkään en isossa kuvassa selittäisi PISA-tuloksia, Vallo sanoo.

Erävuori muistuttaa, että mediassa käydyssä keskustelussa vedetään välillä mutkia suoriksi. Esimerkkinä hän nostaa sen, että digitaalisuutta on esitetty lukutaidon rapautumisen syyksi. Vaikka väitteessä on varmasti perää, Erävuoren mukaan keskustelussa olisi tärkeää erottaa opiskelu-, työ-, ja arkielämässä tarvittavat välttämättömät digitaidot ja toisaalta keskittymistä häiritsevä, pakonomainen somen selailu.

– Jos koulutyötä ajatellaan, mielestäni kultainen keskitie on paras: häiritsevät laitteet, kuten puhelimet ja kuulokkeet ehdottomasti pois oppitunneilta, mutta digitaalisuus hyödyksi silloin, kun sitä oikeasti tarvitaan. Esimerkiksi tekstien kirjoittaminen ja muokkaaminen on järkevää tehdä tekstinkäsittelyohjelmalla. Samoin monistaminen ja erilaiset lippulaput vähenevät huomattavasti, jos asioita voi hoitaa oppilaiden kanssa digitaalisesti, Erävuori toteaa.

Vallon kokemus alakoulun puolelta on se, että puhelimet eivät heillä ole häiritsevä asia, koska ne ovat koulupäivän ajan repussa äänettöminä.

– Toki puhelimien kiehtova sisältö saattaa vaikuttaa oppilaan keskittymiseen oppitunnin aikana, ja tällä on varmasti merkitystä erityisesti yläkoululaisten koulutyölle, Vallo sanoo.

Opettajalle työrauhaa keskittyä perustyöhön

Sekä Erävuori että Vallo toivovat opettajille työrauhaa kouluihin sekä aikaa keskittyä perustyöhön eli lapsen kohtaamiseen opetuksen ja kasvatuksen kontekstissa. Erävuori on sitä mieltä, että arki pitää rauhoittaa niin, että perustaitojen opettelulle jää riittävästi aikaa. Esimerkiksi lukemaan oppii vain lukemalla, joten lukurutiini on todella tärkeää.

–  Opettajien ei pidä pelätä pidempienkään tekstien luettamista, vaikka se vaatii aikaa ja rauhaa. Oppiaineiden sisällöt ovat laajoja, ja kiireen vuoksi tekstien lukemiselle ja keskustelulle jää usein liian vähän aikaa. Oppilaista lukeminen voi olla tylsää, etenkin jos on tottunut siihen, että puhelimelle vilahtaa mielenkiintoisia houkutuksia. Sinnikkään harjoittelun jälkeen oppilas voi kuitenkin huomata, että lukeminen muuttuu helpommaksi ja sitä kautta myös mielenkiintoisemmaksi, Erävuori kannustaa.

Toiveena arvostus opettajantyötä kohtaan ja hyvä yhteistyö vanhempien kanssa

Vallo on itsekin kahden alakoululaisen isä ja haluaisi nostaa esille näkökulman lasten ja aikuisten välisen pedagogisen suhteen muuttumisesta Suomessa. Hänessä herättää huolta se, että 2020-luvun suomalainen keskivertokoululainen ei välttämättä tee koulutyötään niin laadukkaasti ja hyvin kuin mihin hänellä olisi edellytykset. Taustalla voi olla yleinen opettajien, koulujen sekä koulutyön arvostuksen puute niin lapsen kuin vanhempien silmissä.

– Tasavertaisessa maassamme lapset saavat pienestä pitäen vaikuttaa suuresti oman arkensa rakentumiseen ja itseä koskeviin päätöksiin. Suomalaisessa kodissa vanhempien asema ei ole samalla tavalla autoritäärinen kuin vaikkapa Keski-Euroopassa, PISA-vertailun aasialaisista kärkimaista puhumattakaan. Eivät opettajat varmasti halua perustaa omaa opettajuuttaan auktoriteettiasemaan, mutta opettajan ja oppilaan välinen kasvatuksellinen ja pedagoginen suhde vaatii oppilaalta halua arvostaa, kuunnella ja kunnioittaa häntä opettavaa aikuista. Tämän suhteen olen huomannut muutoksen jo oman 15-vuotisen opettajaurani aikana, ja vielä suurempi muutos on, kun vertaan sitä omaan 90-luvun lapsuuteeni ja kouluaikaani, Vallo kertoo.

Vallon mielestä on tärkeää, että suomalaiset opettajat jaksavat tehdä työtään ja että koulut sekä siellä toimivat aikuiset saisivat työlleen kuuluvan arvostuksen. Lisäksi hän toivoo myös, että lasten tekemän koulutyön arvostus kasvaisi vanhempien keskuudessa. Vallo muistuttaa, että lapset ovat koulussa tekemässä tärkeää, hyödyllistä ja välillä raskastakin työtä oman tulevaisuutensa hyväksi.

– Uskoisin, että myös tällä on vaikutusta lasten päivittäiseen työhön koulussa sekä ennen kaikkea oppimiseen. Vaikuttaahan lapsen oppimismotivaation muodostumiseen olennaisesti se, miten kodissa suhtaudutaan kouluun ja koulutyöhön, Vallo sanoo.

Vanhempien esimerkki ja tuki ovat korvaamattomia lukukipinän sytyttämisessä ja ylläpitämisessä

Erävuori ajattelee, että lukutaito on asia, jonka eteen meidän kaikkien on tässä yhteiskunnassa tehtävä työtä.

– Lukutaidon kehittäminen ei voi olla pelkästään koulun harteilla, sillä lukuhalu ja sitä kautta lukutaidon siemen kylvetään jo varhaislapsuudessa. Yhteiset lukuhetket aikuisen kanssa ja vaikkapa hauskat kirjastoreissut tuovat lukemisen osaksi lapsen arkea. Lukemista on syytä tukea kotona, vaikka lapsi on jo oppinut lukemaan. Jos lukeminen tuntuu pahasti tökkivän, ei mikään estä lukemasta isommallekin lapselle ääneen. Moni teini-ikäinenkin tykkää koulussa kuunnella tarinoita opettajan lukemana, ja onhan äänikirjoillakin nykyään valtava suosio.