Toimiessani yläkoulun laaja-alaisena erityisopettajana sain usein kuulla näitä kommentteja oppilaiden suusta. Jäin miettimään, miksi jotkut oppilaat näkevät matematiikan oppimisen irrallisena arjesta, vaikka käytämme matematiikkaa päivittäin monessa tilanteessa. Miksi oppiaine tuntuu koulussa monille haastavalta ja osa oppilaista jopa kyseenalaistaa sen merkityksen?

Matematiikan oppimistulosten heikentyminen on puhuttanut viime vuosina ympäri maata. Samaan aikaan oppiaineen merkitys on kasvanut tässä ohjelmointiin ja algoritmeihin perustuvassa maailmassa. Monet ovat huolissaan matematiikan osaamisen tilasta, ja aiheesta kirjoitetaan ja puhutaan paljon eri medioissa. Olen itsekin miettinyt paljon matematiikan oppimisen ja osaamisen tilaa ja tehnyt havaintoja niin työssäni kuin vapaa-ajallanikin. Kiertäessäni työni puolesta kouluissa ympäri Suomen minulla on ollut aitiopaikka keskustella ja kuulla erilaisia näkökulmia matematiikan opetuksesta.

Yhteenvetona voin sanoa, että Suomessa matematiikan opettajat tekevät työtä sydämellään ja heillä on halu saada oppilaat innostumaan ja oppimaan. Monen opettajan mielestä myös oppimateriaalilla on paljon vaikutusta omaan intoon, opetuksen monipuolisuuteen sekä oppilaiden motivointiin.

Sanoma Pron alakoulun Milli-sarjassa useimpia on ilahduttanut erityisesti materiaaliin tuodut toiminnalliset työtavat, joiden avulla pyritään lisäämään oppilaiden ymmärrystä opetettavasta asiasta. Konkreettiset välineet ovat nykyään kiinteä osa alakoulun matematiikan opetusta, ja niiden käyttöön on sarjassa ideoita.  Moni opettajista on pitänyt siitä, että Millissä on valmiita vinkkejä myös siihen, kuinka matematiikan oppimista voidaan laajentaa pelkästä laskemisesta monipuoliseen ajattelun taitojen kehittämiseen ja laskustrategioiden oppimiseen. Milli-sarja ohjaa oppilasta tunnistamaan arjen tilanteita, joissa matematiikka on läsnä, ja havaitsemaan oppiaineen monialaisia yhteyksiä. Oppilaan tekeminen tietoiseksi siitä, miten opittavat asiat liittyvät oikeaan elämään, lisää motivaatiota huomattavasti.

Mutta mitä tapahtuu alakoulun jälkeen? Jo useiden vuosikymmenten ajan on vallinnut sama kaava, jossa alakoulun matematiikkaan liittyvät kuvat, huumori, tarinallisuus, leikit ja yhdessä toimiminen muuttuvat yläkouluun mentäessä teoriamuistiinpanojen ja tehtävien vihkoon kirjoittamiseksi. Pitääkö näin olla? Motivoiko tämä oppilaita? Yläkoulussa on tietenkin paljon uutta ja haastavampaa sisältöä kuin alakoulussa, mutta olisiko näitäkin taitoja mahdollista harjoitella monipuolisemmilla työtavoilla?

Muutoksen tuulia

Viime aikoina olen huomannut, kuinka yläkouluunkin on alkanut rantautua uusia työtapoja vanhojen rinnalle. Vieraillessani yläkoulun oppitunneilla olen saanut ilokseni huomata, että toiminnallisuus, pelit, keskustelut, ryhmätyöt, tutkimukset, rakentelu sekä digitaaliset ja konkreettiset apuvälineet ovat enemmän ja enemmän sielläkin käytössä ja soveltuvat yhtä hyvin tukemaan myös yläkoulun matematiikan oppimista. Oppiminen on myös selvästi mielekkäämpää, kun sisältöjä sidotaan ympäröivään elämään. Ihan kaikkea ei tietenkään pysty suoraan osoittamaan arkielämästä, mutta on myös paljon sisältöjä, jotka antavat tähän mahdollisuuden.

Otamme tästä haasteen vastaan myös Sanoma Prolla, jotta pystyisimme jatkossa tukemaan paremmin oppimateriaaleillamme tämänkaltaista matematiikan oppimista ja tarjoamaan siihen ideoita. Raakaa työtä ja laskemistakin tarvitaan, mutta uudet työtavat voisivat tuoda matematiikkaan uusia ulottuvuuksia ja lisätä oppilaiden ymmärrystä. Pidetään yhdessä huoli siitä, että 6. ja 7. luokan välille ei jäisi enää jatkossa liian suurta kuilua, johon oppilas tai tämän matikkainnostus voi tipahtaa.

Matematiikassa on tulevaisuus

Haluamme saada Suomen nuoret kiinnostumaan matematiikasta sekä heidän itsensä että meidän kaikkien tulevaisuuden vuoksi. Matemaattisten taitojen hallitseminen auttaa selviytymään paremmin jokapäiväisistä askareista ja lisää elämänhallintaa. Se on tärkeä taito ihan jokaiselle ilman sen kummempia matemaattisia urahaaveita.

Tämä tärkeä viesti ei välity, jos matematiikka opitaan näkemään irrallisten temppujen ulkoa oppimisena tai kaavojen toistamisena. Matematiikka vaatii laskemisen lisäksi omia oivalluksia, ajatteluketjujen rakentamista, strategioiden tunnistamista, yhteyksien löytämistä ja hedelmällisiä keskusteluja muiden kanssa. Uskon, että näillä eväillä yläkouluikäinen teinikin voi innostua matematiikasta ja löytää sen merkityksen. Innostavalta pohjalta on helpompi lähteä rakentamaan elinikäisen oppimisen kaarta maailmassa, jossa matematiikkaa on kaikkialla ympärillämme.