Tekoälyä ja ajattelua runsaasti tutkinut Lauri Järvilehto suhtautuu itse generatiiviseen tekoälyyn kriittisen innostuneesti. Hän muistuttaa, että tekoäly ei ole mikään uusi juttu – se on ollut jo pitkään osana esimerkiksi kartta- ja kännykkäsovelluksia. Se, mikä on uutta, on generatiivinen tekoäly, jota voi käyttää kuva-, teksti-, video- ja äänisisältöjen luomiseen. Tekoäly tuntuu ujuttautuvan kaikkialle, mutta kuinka sitä voi hyödyntää koulussa?
Filosofi ja tutkija Lauri Järvilehto toimii Aalto-yliopiston työelämäprofessorina. Hän on pitkään seurannut tekoälyn kehitystä ja hyödyntänyt sitä myös omassa opetuksessaan.
– Vaikka olen seurannut tekoälyn kehitystä, yllätyin, kun tällaista teknologiaa pelmahti ilmoille. Iso osa aiemmista tekoälyn haasteista oli saatu ratkaistua, ja jouduin päivittämään oman teknologiaskeptisyyteni siihen, että tämä ehkä toimiikin, Järvilehto kertoo.
Generatiivisen tekoälyn kehitys on ollut vauhdikasta viimeisen vuoden aikana. Järvilehto on huomannut, että tulevaisuutta on todella vaikea ennustaa.
– Äkkivääryys kuvaa hyvin tätä kenttää. Esimerkiksi 70-luvulta saakka on odotettu, että tulee ajattelevia koneita. Nyt ei voida tietää, meneekö siihen 50 vuotta vai puoli vuotta. Tekoälyyn liittyy helposti ylikorostuneita lupauksia, joten pitää olla jäitä hatussa, Järvilehto summaa.
Ymmärrä, miten generatiivinen tekoäly toimii – pidä terve kriittisyys mukana
Järvilehdon mielestä yksi keskeisin asia on ymmärtää, miten tekstintuotto-ohjelmat, kuten ChatGPT tai Microsoft Copilot, toimivat ja mihin niitä voi parhaiten käyttää.
– Tuntuu, että tekstintuotto-ohjelmiin liitetään kohtuuttomia odotuksia. Ne toimivat erityisen hyvin sparrailussa, ideoinnissa ja olemassa olevan tekstin jalostamisessa. Kielenkääntämisessä ne ovat nerokkaita, koska siihen ne on suunniteltu. Faktasisällön luomisessa ne taas kohtaavat haasteita, koska niiden hallusinointiriski eli riski esittää täysin sattumanvaraista tietoa totena on niin suuri. Ihmiselle jää aina tarkistusvastuu faktoista ja lähteistä. Voidaankin puhua enemmän tukiälystä kuin tekoälystä, Järvilehto sanoo.
Järvilehto muistuttaa myös, että generatiivisen tekoälyn luoman sisällön kanssa on enemmän tulkinnanvaraa – sillä ei ole yhdenkään alan erikoisosaamista vaan sen sijaan laaja kyvykkyys reflektoida monentyyppisiä asioita.
Ole tarkkana, mitä sisältöjä käytät
Generatiiviseen tekoälyyn liittyy tekijänoikeudellisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, joihin ei ole vielä olemassa suoria vastauksia. Sovellusten käyttöön vaikuttavat lisäksi lainsäädäntö ja EU-säädökset. Esimerkiksi tekijänoikeudet ja se, ettei tekoälyohjelmiin saa syöttää mitään tekijänoikeuden alla olevaa materiaalia, vaikuttavat sen käyttömahdollisuuksiin.
– Generatiivinen tekoäly kehittyy jatkuvasti, ja toivon, että sille löydetään yhteiskunnallisia sovellusaloja ja että ihmiset oppisivat käyttämään sitä. Haasteena onkin se, että ihmiset uskaltavat ottaa käyttöön tekoälysovelluksia ja etsiä niille toimivia käyttötarkoituksia kriittisesti. Tulevaisuuden hypetys on tämän alan kanssa turhaa, koska se, mitä meillä on tällä hetkellä käsissä, on jo niin hämmästyttävää. Nyt pitäisikin keskittyä siihen, miten näitä nykyisiä teknologioita voidaan käyttää esimerkiksi opetustyössä tai akateemisilla aloilla. Sillä päästään jo todella pitkälle ja todella hämmästyttäviin ja vaikuttaviin tuloksiin, Järvilehto summaa tulevaisuutta.
Järvilehdon vinkit – Näin hyödynnät opettajana tekoälyä koulussa:
1. Tekoälyä ei kannata kieltää koulukäytössä – kokeile parhaimmat tavat soveltaa
Opettajalla on aivan valtavan suuri rooli oppilaiden tekoälyosaamisessa. Kyseessä on kuitenkin teknologia, joka todennäköisesti tulee olemaan merkittävä kilpailuetu ainakin tietoalalla. Jos tekoälyn käyttö kielletään koulutehtävissä, silloinhan se tarkoittaa sitä, että annamme tulevaisuuden työelämään merkittävää etumatkaa kaikkein epäeettisimmille toimijoille – niille, jotka kiellosta huolimatta käyttävät sitä.
On hyvä, että oppilaita neuvotaan käyttämään tekoälyä oikein. Opettajan voi kuitenkin olla vaikea tietää, onko tekoälyä käytetty vai ei, koska käytön tunnistusta seuraavien ohjelmien osumaprosentti on huono. Niitä on myös helppo jekuttaa esimerkiksi lisäämällä kirjoitusvirheitä omaan tekstiin. Koska virhemarginaali on suuri, on olemassa myös riski, että opettaja antaa vahingossa hylsyn opiskelijalle, vaikka tämä olisi omin käsin vääntänyt jotain tekstiä.
Sen vuoksi kannattaakin pohtia, kuinka oppimista voisi validoida. Siihen on olemassa kaikenlaisia ratkaisuja: oppilas voi esimerkiksi esseen luovuttamisen jälkeen kertoa opettajalle suullisesti, mitä asioita esseessä on käsitelty. Näin oppilas oppii reflektoimaan omaa ajatus- ja kirjoitusprosessiaan.
2. Sisältöjen tiivistäminen
Generatiivinen tekoäly on mainio tiivistäjä. Oppilas voi pyytää tekoälyä tiivistämään vaikeat tekstit yhteen sivuun. Jos ei ymmärrä jotain vaikeaa asiaa, voi tekoälyä pyytää selittämään sen niin kuin se selitettäisiin esimerkiksi kahdeksanvuotiaalle. Sen jälkeen oppilaan voi olla helpompi palata alkuperäiseen tekstiin.
3. Robottituutori tukemaan oppilasta
Generatiiviseen tekoälyyn kuten ChatGPT:hen voi syöttää omaa opetussisältöään ja laatia siitä kysymyspatteristoja. Näin luot oppilaalle tuutorin, joka osaa esittää jatkokysymyksiä samasta aiheesta. Tässä metodissa on kuitenkin aina hallusinaatioriski, joten opettajan täytyy tuoda tekoälyyn riittävästi omaa opetussisältöään. Sisällön syöttämisessä pitää myös muistaa tekijänoikeusasiat, eli kannattaa käyttää vain itse tehtyjä materiaaleja.
4. Sparrailutuki oppituntien sisältöjen suunnitteluun
Jos sinulla on valmis konteksti, voit pyytää tekoälyä tekemään esimerkiksi 20 monivalintatehtävää tai 10 essee- ja ryhmätyöaihetta. Tekoäly voi antaa uusia ideoita vaikka siihen, miten ryhmätyön voisi järjestää kymmenellä eri tavalla. Tällöin tekoälylle annettavissa kehotteissa kannattaa selittää tarkkaan esimerkiksi oppitunnin kesto sekä ryhmien ja tehtävien määrä. Kannattaa myös muistaa tietoturvakysymykset – jos esimerkiksi pyydät tekoälyä muodostamaan valmiit ryhmät, älä syötä oppilaiden nimiä ohjelmaan.
Kurssirakenteen suunnittelussa taas voi kysyä vinkkejä siihen, miten voisi vaikka kolmella erilaisella tavalla käydä halutut asiat läpi. Tekoäly voi tarjota uusia oivalluksia ja vinkkejä, mutta pedagoginen asiantuntija se ei ole. Opettajan oma pedagoginen osaaminen on tässä keskeistä – osaat kyllä arvioida, onko tekoälyn tarjoama vastaus sinulle järkevä ja hyödyllinen.
5. Sparraile yhdessä työkavereiden kanssa
Olisi hyvä, jos ihmiset uskaltaisivat ensinnäkin kokeilla rohkeasti ja toiseksi arvioida kriittisesti tekoälyn käyttöä. Yksikään substanssiasiantuntija ei voi sanoa, miten opettajan tulisi hyödyntää tekoälyä. Parasta olisikin kokoontua säännöllisesti parin kuukauden välein opettajien kesken ja jakaa tietoa siitä, mikä toimii ja mikä ei. Olemme tällä hetkellä murrosvaiheessa, ja siksi olisikin hyvä, että opettajat vertailisivat säännöllisesti tekoälykokemuksiaan nimenomaan omien kollegoidensa kanssa – eli niiden ihmisten kanssa, jotka tuntevat koulumaailman käytännöt.
Lauri Järvilehto
Lauri Järvilehto, FT, on Aalto-yliopiston työelämäprofessori, filosofi, tutkija, tietokirjailija ja muusikko. Hän on Filosofian Akatemianperustaja ja on toiminut Suomen Unicefin hallituksessa. Hän on kirjoittanut monia bestseller-teoksia ajattelusta ja oppimisesta ja luennoi säännöllisesti ympäri maailmaa. Tällä hetkellä Laurin päätutkimuskohteena on ihmismielen ja uusien tekoälyratkaisujenväliset yhteydet.
Lauri on ollut puhumassa Balanssi-tilaisuudessa sekä kevään lukion tilaisuuksissa.
