Kuvitus vetoaa aina vahvasti tunteisiin. Ihana! Mitkä hahmot, mikä tunnelma! Vaikka ympäristönä on oppimateriaali, kuvitusten teho on sama kuin vaikkapa lastenkirjallisuudessa.

Kuvitus tempaisee meidät jollekin primitiiviselle alueelle, jossa järjellä ei ole paljon sanottavaa. Järki tulee vasta seuraavassa hetkessä: Voiko koira näyttää tuolta ja käyttää vaatteita?

Oppimateriaalin kuvittaminen lähtee käsikirjoituksen ytimestä. Piirroskuvituksella on valtaisa tehtävä: sen tulisi välittää asiasisältöä sekä luoda materiaalille sielu, uusi maailma. Oppimateriaalin kuvituksen tarkoituksena on ensisijaisesti opettaa, ei täyttää tilaa värillä tai hauskuuttaa. Kuvittajalle haaste on suuri: miten saada kiinni tekijäryhmän toiveista, ja yhdistää opetettava asia omaan luovaan työskentelyyn.

– Oppimateriaalin kuvittaminen on todella motivoivaa. Saa tehdä työtä, jossa on vahva sisältö ja laaja yleisö, kommentoi kuvittaja Harri Tarkka omaa työskentelyään.

Kuvittaja tarvitsee sekä tarkan ohjeistuksen että oman vapauden

Tekijäryhmän käsikirjoitus luo kuvittajan työskentelylle kehyksen: Mikä on miljöö, ja keitä tai mitä hahmot ovat? Mitä paremmin kuvittaja saa tekijäryhmän ajatuksista kiinni, sitä helpompaa hänen on työskennellä omalla luovalla tontillaan.

Kuvitustyö on prosessi, joka alkaa hahmojen ja miljöön suunnittelusta. Ensimmäisissä kuvissa nähdään kohtaavatko tekijäryhmän ja kuvittajan ajatukset. Alussa hahmoja muokataan, ja haetaan parhaiten toimivaa kokonaisuutta. Parhaimmillaan kuvittajan työskentely tuo oppimateriaaliin uuden tason, jossa hahmot ja maailma syntyvät eloon. Toimitustyötä tarvitaan erityisesti siinä vaiheessa, kun kuvittaja aloittaa hahmojen suunnittelun jälkeen varsinaisen kuvitustyön. Jotta oppimateriaalista tulee ehyt, tarvitaan kuvitustyöskentelyssä vahvaa toimituksellista otetta.

Kuvan määrä ja rooli oppimateriaalissa on viimeisten vuosien aikana kasvanut ja kasvaa edelleen. Kuvituksella luodaan elämyksellisiä tasoja, ja opetetaan lisäsisältöä.

– Oppimateriaaleihin voisi tuoda rohkeasti enemmän kuvituspinta-alaa, pohtii kuvittaja Ilona Partanen. Kuvituksen roolin kasvattaminen auttaisi varmasti asioiden oppimista, digitaaliset tuotteetkin syttyvät eloon liikkuvan kuvan kautta.

Oppimateriaalien visualisoiminen tulee kuitenkin aina kytkeä opetettavaan sisältöön. Jos kuva palvelee opetettavaa asiaa, silloin se puoltaa paikkaansa – vaikka hieman suuremmassa koossa.

Tunteiden vähyys tekee hahmoista geneerisiä

Eri oppiaineissa on totuttu erilaisiin kuvittamiskäytänteisiin. Aapisessa on totuttu oikeisiin, vieläpä suomalaisiin, eläinhahmoihin. Vieraiden kielten oppimateriaaleissa puolestaan on totuttu näkemään värikkäämpiä ja mielikuvituksellisempia hahmoja: sinisiä, punaisia ja keltaisia hahmoja, joille ei kaivata oikeannäköisiä neniä tai korvia. Historian ja uskonnon kuvitukset puolestaan perustuvat mahdollisimman tarkkaan tietoon: millaisia olivat ihmisten kodit tai miten he pukeutuivat tiettynä aikana?

– Voisivatko oppimateriaalien hahmot olla vähemmän geneerisiä, villimpiä, haastaa kuvittaja Harri Tarkka.

Usein kuvittajan luomat hahmot muokkautuvat työn edetessä enemmän totutun kaltaisiksi, ja kuvitustyön aikana päädytään kompromisseihin. Vaikka oppimateriaalin ihmishahmoissa tuleekin huomioida eri kulttuureja, sukupuolia tai ikäryhmiä, niiden ei silti tarvitse olla nähdyn oloisia. Geneerisempään suuntaan hahmot muokkautuvat varmasti senkin vuoksi, että niiden toivotaan kestävän aikaa. Oppimateriaalien hahmosuunnittelussa trendit eivät ole se tärkein asia.

Kuvitukset saavat katsojassa aikaan tunteita, mutta ne myös antavat tunteille kasvot. Osassa oppimateriaaleja tunteiden kuvittaminen on olennainen osa sisältöä, mutta suuressa osassa näin ei kuitenkaan ole. Eri tunteiden tuominen kuvitushahmoille vähentäisi hahmojen geneerisyyttä ja tekisi niistä uskottavampia, entistä parempia oppimateriaalikuvituksia. 

Sitaatit ovat lainoja tilaisuudesta, jonka Sanoma Pron Visu-tiimi järjesti Päivälehden museossa yhteistyökumpaneilleen, kuvittajille ja graafikoille. Tilaisuudessa järjestettiin paneelikeskustelu, joissa keskustelijoina olivat kuvittaja Ilona Partanen, graafinen suunnittelija Anne-Marie Paakkari ja kuvittaja Harri Tarkka.

 Kuva: Kuvittaja Harri Tarkan hahmot ovat osa alakoulun englannin Go for it! 3 -oppimateriaalin kuvitusta.