Vuosikausia on puhuttu siitä, kuinka eri mediat kamppailevat ihmisten vapaa-ajasta. Kun katsoo ympärilleen bussissa, kadulla tai lenkkipolulla, huomaa helposti asian, joka yhdistää valtaosaa ihmisistä: heillä on kuulokkeet korvilla. Itse olen yksi heistä.
Tunnen jatkuvaa tuskaa siitä, että päivän tunnit tuntuvat loppuvan kesken, kun suunnittelen, mitä kirjoja haluaisin lukea tai mihin ajankohtaiseen asiaan haluaisin ehtiä tutustumaan. Kuin huomaamatta ehdin kuitenkin esimerkiksi yhden päivän työmatkojen aikana kuuntelemaan vähintään tunnin verran vaikkapa kiinnostavaa podcastia tai – mikä parasta – äänikirjaa.
Kun opettajat antavat palautetta äidinkielen materiaaleistamme, yksi kehutuimmista ominaisuuksista on mahdollisuus kuunnella tekstit, niin tieto- kuin kaunokirjallisetkin tekstit, ääneen luettuina. Tästä ominaisuudesta tuntuvat nauttivan niin opiskelijat kuin opettajatkin. Myös lukijaäänet herättävät vahvoja tunteita – tiettyjen suosikkilukijoiden ääniä toivotaan tuotteeseen kuin tuotteeseen.
Yhdessä kuunnellussa tekstissä on taikaa
Koulussa tekstejä kuunnellaan itsenäisesti mutta hyvin usein myös yhteisesti koko ryhmän kesken. Yhdessä kuunnellussa tekstissä on jotain taianomaista. Jo ennen kuin ääneen luetuista teksteistä tuli oppimateriaaleissa arkipäivää, monet opettajat kertoivat, kuinka he rauhoittavat levottomimmankin yläkouluryhmän lukemalla ääneen romaania. Oppilaat myös pyytävät opettajaa lukemaan heille ääneen – yhteinen hetki tekstin äärellä tarjoaa oppilaille hengähdyshetken hektisessä kouluarjessa.
Yhdessä kuunnellulla tekstillä on ryhmässä monia merkityksiä. Sen lisäksi, että kuunneltu teksti rauhoittaa ja tarjoaa yhden uuden tavan käsitellä kirjallisuutta, se myös varmistaa, että kaikki tulevat tekstistä osallisiksi. Vaikka pitkän tekstin lukeminen olisi jollekulle yksin hankalaa, pääsee jokainen käsiksi tekstin maailmaan, kun se kuunnellaan yhdessä. Aina jos kynnystä kaunokirjallisuuden maailmaan astumiseen voi madaltaa, se kannattaa tehdä.
Tekstien kuuntelu ei vähennä lukemisen merkitystä
On toki selvää, että pelkkä tekstien kuunteleminen ei riitä, vaan tekstejä on harjoiteltava myös lukemaan. Monet opettajat ovat kuitenkin kertoneet, kuinka oppimateriaalien kuunneltavat tekstit toimivat hyvin nimenomaan kirjoitetun tekstin rinnalla. Jos opiskelijalla on esimerkiksi vaikeuksia lukemisessa tai luettava teksti ei ole kirjoitettu hänen äidinkielellään, voi kirjoitetun tekstin hahmottamisessa auttaa, jos sen voi samaan aikaan kuunnella. Lukeminen ja kuullun ymmärtäminen ovatkin yhtä olennaisia taitoja: saattaahan esimerkiksi tulevassa äidinkielen digitaalisessa yo-kokeessa olla aineistona niin kirjoitettu teksti, video kuin äänitekin.
Muutaman vuoden kuluttua kuulokepäiset ihmiset katukuvassa eivät varmasti ole ainakaan vähentyneet. Sitä, mitä kuulokkeista kuuluu, on vaikea vielä arvailla. Kuinka nopeasti esimerkiksi lisätty todellisuus tulee osaksi jokapäiväisestä elämäämme nimenomaan kuulokkeiden välityksellä? Tai onko jopa niin, että kuulokkeet vähenevät, koska saamme saman informaation muuta kautta? Ainakin Facebook on tehnyt onnistuneesti testejä siitä, kuinka voimme kuunnella viestejä ihomme välityksellä.
Kuulokkeita tai ei – kuuntelemisen taidon merkitys ei katoa mihinkään. Niinpä erilaisten ääneen luettujen tekstien määrä ei oppimateriaaleissakaan ole varmasti vähenemässä. Minäkin laitan jälleen tänään kuulokkeet korvilleni, kun pyöräilen töistä kotiin: aamulla kuuntelemani romaani jäi todella koukuttavaan kohtaan.
Kiinnostavaa kuunneltavaa:
- Sivumennen -kirjallisuuspodcast. Älykästä ja viihdyttävää puhetta uusista kirjoista ja kirjamaailman ajankohtaisista asioista.
- Antti Holman oopperajuhlat. Taattua laatua Antti Holman ystäville. Aiheena ooppera!
- Supla+ äänikirjat. Kuukausimaksullinen palvelu, joka tarjoaa melko kattavan valikoiman ääni- ja e-kirjoja.
