Yhteiskunnan tekstualisoituminen ja medioituminen lisäävät kaikkien kansalaisten tarvetta olla kielellisesti toimintakykyisiä ja pystyä analysoimaan kriittisesti heihin kohdistuvaa vaikuttamista.

Tulevaisuuden yhteiskunnassakin, ja erityisesti siinä, perusta kaikelle muulle oppimiselle luodaan kielellä.

Kielitietoisuuden yhtenä ulottuvuutena on kielitietoinen opetus

Kielitietoisuus on koko koulun toimintakulttuuria ohjaava periaate. Kielitietoisessa koulussa ymmärretään kielen rooli koko koulun sosiaalisen todellisuuden luomisessa ja muokkautumisessa. Kielitietoisessa koulussa on oivallettu, että omat kielelliset valintamme vaikuttavat pitkälti siihen, millaista vuorovaikutusta syntyy luokkahuoneessa, opettajanhuoneessa, kodin ja koulun välillä sekä millaisia identiteettejä tässä vuorovaikutuksessa rakentuu.

Kielitietoisessa opetuksessa puolestaan kieli ja sisällöt nivoutuvat toisiinsa erottamattomasti. Niitä ei siis ymmärretä erillisenä asioina, kuten perinteisesti opetuksessa on tehty. On totta, että sisältöjä voidaan tuottaa monilla muillakin merkitysjärjestelmillä kuten kuvina tai graafeina, mutta keskeisenä ja perustavana merkitysjärjestelmänä tiedollisessa oppimisessa on kuitenkin kieli.

Koska eri oppiaineissa tavoitteet ja tavat tarkastella maailmaa ovat erilaisia, on niihin vakiintunut erilaiset tavat käyttää kieltä. Voidaan puhua eri oppiaineiden erikoiskielistä ja niiden omista tekstikäytännöistä.

Kielen oppiminen on tehokkainta silloin, kun se liittyy siihen, mitä kielellä tehdään. Sen vuoksi kielitietoisen opetuksen lähtökohtana on, että luonnollinen oppimisympäristö kunkin oppiaineen erikoiskielen ja tekstitaitojen oppimiselle on kyseisen aineen opetus. Siten kunkin aineen opettajan tulisi olla oman oppiaineensa kielen asiantuntija. Tähän opettajat tarvitsevat koulutusta: vaatii erityistä ammattitaitoa osata havainnoida opettamaansa ainetta sen kielen ja tekstitaitojen näkökulmasta.

Kielitietoisuus on koko koulun toimintakulttuuria ohjaava periaate

Kielitietoisuus on merkityksellinen käsite äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa koska se luo mielekkään sillan äidinkielen ja kirjallisuuden ja kaikkien muiden aineiden välille. Kielitietoisuus tuo esiin kielen kolme roolia opetuksessa ja oppimisessa: 1) kielen oppiminen, 2) kielellä oppiminen ja 3) kielestä oppiminen. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa saadaan välineitä erityisesti ensimmäiseen ja kolmanteen. Monissa muissa aineissa taas kielellä oppiminen on ensisijaista. Se tarvitsee kuitenkin tuekseen kaikkea äidinkielessä ja kirjallisuudessa kielestä opittua. Monipuoliset tekstilajitaidot luovat perustan kaikkien tekstien analysoinnille ja tuottamiselle. Nihin liittyy olennaisesti sellainen metakieli, jolla pystytään puhumaan sekä teksteistä että niiden kielestä niiden merkitysten ja funktioiden kannalta.

Kielitietoisuus yläkoulun Tekstitaituri-sarjassa

Uudistetussa Tekstitaiturissa on edelleen lähtökohtana teksti ja tekstilajit, mutta niiden opetusta on syvennetty, monipuolistettu ja tehty entistä konkreettisemmaksi. Tekstilajeja lähestytään POPS 2014:n tekstilajiryhmittelyn mukaisesti. Niinpä 7. luokan kirjassa tutustutaan omassa jaksossaan kertoviin, tietoa rakentaviin sekä kantaaottaviin ja arvioiviin teksteihin. Kustakin tekstilajiryhmästä esitetään mallitekstin avulla kolme keskeistä asiaa: tekstin tavoite, kirjoittajan tai puhujan ja lukijan tai kuulijan suhde sekä kielen erityispiirteet. Tekstilajit tulevat tällä tavoin helposti lähestyttäviksi ja vastaavat oppilaan omaa intuitiota niistä.

Kirjallisuuden opetuksessa 7. luokalla on kaksi keskeistä tavoitetta

1. Innostaa lukemiseen. Se toteutuu ennen muuta vetovoimaisten tekstien avulla.
2. Herättää oivalluksia kirjallisten tekstien annista eli opettaa ottamaan enemmän irti lukemastaan. Tämä tavoite toteutuu yllättäviä näkökulmia avaavien  ja lukemista monipuolistavien tehtävien avulla.

Painotan omassa opetuksessani tekstilajitaitoja eli kielen rakentumista erilaisten kommunikatiivisten päämäärien ja tilanteiden mukaan. Siihen liittyy kaikki: kielelliset valinnat, tekstien rakentuminen, kielen käsitteet, vastaanottajan huomioiminen, vuorovaikutuksen rakentaminen, toinen toisensa kuunteleminen. Opettajana pidän tärkeänä, että annan oman asiantuntijuuteni oppilaiden käyttöön samalla kun evästän heitä itsenäisiksi toimijoiksi. Opetuksessa kuitenkin valmiuksien rakentaminen opetuksen ja yhdessä tekemisen avulla on avainasemassa ennen itsenäisten tehtävien antamista. Tätä tekstilajipohjaisen opetuksen eli genrepedaogiikan perusperiaatetta pidän jatkuvan oppimisen kohteena omassa työssäni. Tärkeää on opettajana säilyttää herkkyys kuunnella oppilaita ja oppia heiltä.