Nykymaailman tekstilajien rajat hälventyvät, ja hybriditekstejä on entistä enemmän. Siksi lukio-opinnoissa on oleellista oppia tarkastelemaan erilaisia tekstikokonaisuuksia ja pohtia, miten eri osat vaikuttavat ja miksi eri kokonaisuudet ovat mukana opinnoissa.
Kysyimme lukion suomen kielen ja kirjallisuuden sarjamme, Jukolan, tekijältä Juha-Matti Tammelalta, mitä haasteita ja mahdollisuuksia audiovisuaaliset aineistot ovat tuoneet opiskeluun.
– Kun oppii tarkastelemaan ja analysoimaan kriittisesti eri näkökulmista jotain tekstiä, perinteistä tai uudenlaista, taitoa voi soveltaa melko helposti – olipa aineisto missä muodossa tahansa. Se on tärkeä ja hyödyllinen taito! Samalla se on mittava haaste opiskelijoille: tavoitteena on oivaltaa, että kursseilla opittuja asioita voi hyödyntää arjen eri tilanteissa, Tammela summaa.
Opiskelijat innostuvat audiovisuaalisista aineistoista
Liikkuva kuva vetoaa usein voimakkaasti tunteisiin, ja se vie helposti mukanaan. Audiovisuaaliset aineistot sopivat Tammelan mukaan erinomaisesti lukion äidinkielen ja kirjallisuuden ryhmätöiden aineistoksi, sillä tarttumapintaa on paljon.
– Puhe ja muu äänimaailma kutsuvat luontevasti keskustelemaan nähdystä ja kuullusta. Olen myös huomannut, että audiovisuaaliset aineistot ja niiden käsitteleminen tuottavat onnistumisen kokemuksia sellaisillekin oppijoille, joilla syystä tai toisesta perinteisen kirjoitetun tekstin analysoiminen on vaikeaa, hän kertoo.
Jukola-sarjassa on runsaasti audiovisuaalista aineistoa opiskelun tueksi
Jukola-sarja sisältää runsaasti videoita. Esimerkiksi Jukola 3 -kirjassa (s. 56) on Kalle Kinoksen ”Liian lähiö sulle” -musiikkivideo ja kirjoitettuna videon rap-lyriikka. Niihin liittyvät tehtävät ohjaavat pohtimaan muun muassa sitä, miten musiikkivideo ja sanoitus täydentävät toisiaan ja mitä lisämerkityksiä audiovisuaalisuus tuo kokonaisuuteen.
Lisäksi digiaineistoon on linkitetty teemoihin sopivia HSTV:n videoita, ja niihinkin on omat tehtävänsä.
Jukola 4:ssä käsitellään mallianalyysissa kokonaista multimodaalista ja yleisön osallistavaa mainoskampanjaa, johon kuuluu verkkosivusto eri elementteineen. Samalla opetetaan rajaamaan laajasta aineistosta analyysiin mielekäs sisältö. Opiskelijan kykyä valita tehtäviin sopiva aineisto laajasta joukosta tekstejä pitää harjoittaa ja aineiston valikointia perustellusti mallintaa, sillä äidinkielen ylioppilaskoekin mittaa myös rajaamisen ja näkökulman valinnan taitoa ja kykyä valita kriittisesti oleellinen aineisto tehtävään. Opettajan digiaineistossa on työtapavinkkinä ohje mainoskampanjakokonaisuuden käsittelyyn oppitunnilla, ja Tekstiopissa ovat mainosanalyysin apukysymykset. Kokonaisuus palvelee niin opiskelijaa kuin opettajaakin.
Audiovisuaalisten aineistojen käyttämiseen opetuksessa pätee sama ohje kuin muuhunkin tekemiseen: harjoittelu tekee mestarin.
– Audiovisuaalisuutta ei pidä pelätä eikä karttaa. Opettajan ei tarvitse ajatella, että homman pitää sujua heti ensimmäisellä yrityksellä. Ensimmäisten musiikkivideoiden tai tv-mainosten analyysien jälkeen pitää vain jatkaa harjoittelua. Luokkatilanteessa ensimmäisissä harjoituksissa todennäköisesti tarvitaan reilustikin apukysymyksiä, aikaa, tukea, tehtävien vaiheistamista ja jakamista osiin. On vain luonnollista, että tuloksiin ja luontevaan audiovisuaalisten aineistojen käsittelyyn päästään riittävien toistojen jälkeen, Tammela kommentoi.
Tärkeintä hänen mukaansa on oikeanlaisen ilmapiirin luominen, joka sallii avoimen ja kokeilevan oppimisprosessin.
– Kun luokkaan saadaan ensin luotua turvallinen ilmapiiri, jossa kaikki – opettajaa myöten – ovat samassa veneessä, uuden asian oppiminen tuntuu entistäkin helpommalta.
Näin Jukola-sarjassa sukelletaan audiovisuaalisten kerronnan keinoihin:
Tutustu myös Juha-Matin blogiin >
