Uteliaisuus, ongelmanratkaisu ja kriittinen ajattelu ovat tulevaisuuden taitoja, jotka kehittyvät jo varhaisista ikävuosista lähtien. Kolmannen podcast-jaksomme asiantuntijavieraat Jenni Vartiainen ja Hannele Cantell keskustelevat tiedekasvatuksesta ja kertovat, miten tulevaisuuden taitoja voi tukea niin kotona kuin koulussa.
Lapsilla on luontainen uteliaisuus ja kiinnostus eri asioihin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa lasta tuetaan tutkimaan ja ihmettelemään asioita, sen parempi. Lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia, joita voi tarjota turvallinen ja luotettava aikuinen – oli kyseessä sitten opettaja tai vanhempi.
Dosentti, oppikirjailija Hannele Cantell ja Helsingin yliopiston tutkija Jenni Vartiainen pohtivat podcast-jaksossamme tiedekasvatuksen merkitystä. Aivan aluksi Cantell haluaa muistuttaa, että tiedekasvatus ei ole uusi asia: jo 1900-luvun alusta saakka on tutkittu tekemällä oppimista. Suomessa keskustelu tiedekasvatuksesta syntyi, kun pohdittiin, miten nuoret saataisiin kiinnostumaan luonnontieteistä.
– Tiedekasvatus ei kuitenkaan liity pelkästään luonnontieteellisiin aineisiin, vaan uteliaisuutta, ajattelun taitoa ja tutkimista pitää edistää muissakin aineissa. Luonnontieteet ovat tietysti helppo aihe herättää innostus pienten lasten keskuudessa, Cantell kertoo.
Tiedekasvatus kehittää myös kriittistä ajattelua ja medialukutaitoa
Vartiainen pitää tiedekasvatusta tärkeänä nykyisessä avoimessa maailmassa, jossa erilaista tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmisen historiassa.
– Nykyään tietoa on paljon saatavilla, ja avoin maailma tuo meille vaatimuksen, että meillä täytyy olla korkeampi kyky kriittiseen ajatteluun ja tieteelliseen lukutaitoon. Jokaisen on hyvä erottaa, mikä on sellainen teksti, johon voi luottaa ja jossa on aitoa tutkimusta taustalla, Vartiainen tiivistää.
Osaavan opettajan lisäksi myös laadukkailla oppimateriaaleilla on väliä. Cantell korostaa, että oppimateriaalien täytyy olla ajan tasalla ja asiat täytyy kertoa niissä oppilaalle kiinnostavalla ja sopivalla tavalla.
– Kunnollisissa oppimateriaaleissa on päivitetyt käsitteet, jotka on kerrottu lapsen tason mukaan. Lapsia ei saisi vain ohjata nettiin. Tarvitaan kunnollista käsitetietoa, syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä ja omia kokeiluja, Cantell sanoo.
Tieteellinen lukutaito pitää sisällään monenlaisen tekstityypin lukutaitoa, johon kuuluu kirjoitetun tekstin lisäksi muun muassa kuvien ja erilaisten infograafien lukemista. Taidon harjaantuminen kasvattaa kriittistä ajattelua.
– Tieteellisen lukutaidon avulla oppii, mistä joku uutinen nousee ja mikä tutkimus siellä on taustalla. Lapset ja nuoret oppivat ymmärtämään, millainen tutkimusprosessi on ja mitä tietyn tutkimuksen avulla voidaan sanoa. Lasten kanssa voi esimerkiksi harjoitella, kuinka samasta tutkimuksesta voidaan saada esille erilaisia tuloksia riippuen siitä, minkälaisten linssien läpi tuloksia katsotaan, Vartiainen sanoo.
Pienenä herätetty kipinä tutkimiseen ja kyselemiseen innostaa oppimaan myöhemmällä iällä
Vartiainen muistuttaa, että tärkeintä on kuunnella ja tukea lasta. Ajan ottaminen yhteiselle ihmettelylle on tärkeää tulevan oppimisen kannalta. Vartiainen pitää tärkeänä, että lapsi saa onnistumisen tunteita ja kokee pystyvänsä tuottamaan ja hankkimaan tietoa sekä ratkaisemaan ongelmia.
– Lapselta voi kysyä kysymyksiä, joihin hän pystyy itse löytämään vastauksen. Ei esimerkiksi kannata kysyä, miksi sateenkaari syntyy, vaan esimerkiksi mitä värejä siinä on ja millaisissa olosuhteissa se voi syntyä. Näin jokainen lapsi voi tehdä omia havaintoja ja saada niihin vastauksia, Vartiainen vinkkaa.
Cantell on Vartiaisen kanssa samaa mieltä siitä, että myös koulumaailmassa tiedekasvatusta voidaan lähteä kokeilemaan pienillä asioilla.
– Tiedekasvatuksen ei tarvitse olla vakavaa – saa leikkiä ja näytellä. Yhteisen tekemisen jälkeen opettaja vetää oppilaiden kanssa yhteen, mikä oli tarkasteltavan tilanteen syy ja seuraus, Cantell opastaa.
Kaiken ikäisten oppijoiden kohdalla merkityksellisyyden kokemus on tärkeää. Kun opittavat asiat ovat lasten ja nuorten omasta maailmasta, ne on helpompi käsittää.
– Esimerkiksi yläkouluikäisten kanssa olemme tutkineet, kuinka fysiikan ja kemian avulla voi tehdä parempaa ruokaa, Vartiainen kertoo.
Lopuksi Cantell muistuttaa, että kaikki, mitä koulussa tapahtuu, ei voi olla tutkivaa oppimista – on edelleen asioita, joita opiskella opettajajohtoisesti ja muistaa.
– Toivon kuitenkin, että tiedekasvatus ei olisi erillinen asia, vaan luonteva osa oppitunteja.
Kuuntele lisää Vartiaisen ja Cantellin ajatuksista podcast-jaksostamme »