Kuvan merkitys oppimateriaalissa on monisyinen.
Kuvaaja ja kuvittaja Samuli Siirala on luonut kuvamaailman muun muassa uuteen A1-englannin On the go -oppimateriaalisarjaan. Kysyimme häneltä, millaista kuvittajan työ on, miten kuvitukset syntyvät ja eroaako oppikirjojen kuvittaminen olennaisesti muusta kuvitustyöstä.
Joskus enemmän kuin tuhat sanaa
Kuvan merkitys oppimateriaalissa on monisyinen. Sitä käytetään muun muassa monimutkaisten asioiden yksinkertaistamiseen, rakentamaan esimerkkejä, taustoittamaan aiheita, luomaan maailmoja, tunteiden valjastamiseen oppimisen avuksi ja välillä ihan vain elävöittämään sivua. Mutta silloinkin olisi hyvä, että kuva kertoisi jotain uutta.
Kuvituksen synty ja lähtökohdat
Ensin tarvitaan yleinen näkemys, joka sitten tarkennetaan yksittäisiin kuviin.
– Jokainen kuva voi kertoa tarinan: sitä ennen on tapahtunut jotain ja sen jälkeen seuraa jotain. Yksinkertaisimmassakin kuvassa on mahdollisuuksia kertoa enemmän kuin mitä kuva esittää. Vihjeet kuvaa ympäröivistä tapahtumista tekevät kuvasta kiinnostavan.
– Jos mahdollista, on aina hyvä myös yllättää lukija jotenkin. Sillä tavalla lukija keskittyy kuvaan pidempään ja ydinviesti jää paremmin mieleen. Yllätys tekee lukemisesta monin verroin hauskempaa.
Minkälainen kuva toimii?
On tärkeää, että kuva vastaa siihen, mitä on tarkoitus opettaa.
– Lukijoiden ikä on otettava huomioon: mitä lapsi voi ymmärtää ja miten luodaan turvallinen, mutta vähän jännittävä maailma.
– Huumori, se että seuraavalla sivulla voi olla aina jotain hauskaa, auttaa lukijaa suhtautumaan kirjaan positiivisesti. Huumoria ja mielenkiintoa kuvaan voi luoda tavallisilla draaman aineksilla. Tähän auttaa se, että olen koulutukseltani elokuvaaja. Draama hierottiin päähämme todella tehokkaasti neljän opiskeluvuoden aikana.
Monimuotoisuus on tärkeää. Oppikirjoja eivät lue vain tietyn tyyppiset suomalaiset, ja kulttuurien moninaisuus kasvaa koko ajan.
Sukupuoliroolien kierrätys ja kliseiden minimointi ovat myös ensisijaisen merkittäviä. Se on myös pakko tehdä matemaattisesti.
– Käytännössä lasken kuvasta naiset ja miehet ja pidän huolta, että aktiiviset ja passiiviset roolit ovat tasapainossa. Ei ole oppikirjan tehtävä luoda muotteja.
Kuvittajalle oppikirja on maraton
Jos vertaa mainoksen kuvittamista oppikirjaan, törmää suureen eroon.
– Mainokset suunnataan tiukasti rajatulle kohderyhmälle. Oppikirjojen kohdeyleisö on koko ikäluokka, joten monimuotoisuus on paljon tärkeämpää.
Oppikirjan tekovaiheessa yhdelle kuvalle varattu aika on huimasti lyhyempi kuin mainosprojektissa, ja kuvia on valtavasti.
– Koko projekti on kuin maraton siinä missä mainos on usein sprintti. Kädet ovat fyysisesti kovilla ja työviikot venyvät helposti viikonloppuun.
Lopputulos palkitsee
Kuvitus on jatkuvaa ongelmanratkaisua, ja vaikka sama ongelma tulisi useasti vastaan, se pitää aina ratkaista uudella tavalla.
– Oppikirjojen teko on raskasta, mutta mahtavaa: pääsee elämään muissa maissa, oppimaan valtavasti uusia asioita ja rakentamaan hienoja maailmoja, joita koko ikäpolvi sitten lukee. Mikä voisi olla sen parempaa?
