Heli Rajalalle työn merkitys syntyy siitä, että hän saa olla mukana tukemassa kouluja niiden arvokkaassa työssä ja samalla auttaa nuoria oppimaan.
Työskentelen Sanoma Pron asiakaspalvelussa asiakasneuvojana. Olen taustaltani kielenkääntäjä, mutta koko työurani ajan olen toiminut koulutuksen saralla: ensin muutaman vuoden peruskoulussa äidinkielen sijaisopettajana, sitten aikuiskielikoulutuksen parissa ja syksystä 2016 lähtien täällä Sanoma Prolla oppimateriaalikustantamisen maailmassa.
Työssäni opastan koulujen väkeä eli opettajia, opiskelijoita, koulusihteereitä ja rehtoreita kustantamiemme oppimateriaalien käytössä ja vastaan heidän tuotteitamme koskeviin kysymyksiin. Varsinaisen asiakaspalvelutyön lisäksi toimenkuvaani kuuluu yhteistyö toimitusten kanssa.
Asiakaspalvelun on oltava ajan hermolla. Siksi jaamme tietoa kaiken aikaa sekä omien kollegojeni että Sanoma Pron muiden tiimien kesken. Yhteistyö tiimin sisällä ja koko yrityksen eri toimintojen kanssa on ehdoton edellytys työni menestykselliselle suorittamiselle. Ratkaisujen etsiminen ja vastausten löytäminen asiakkaiden kysymyksiin yhdessä upeiden kollegojen kanssa on palkitsevaa! Työni tarjoaakin näköalapaikan sekä oppimateriaalikustantamiseen että koulumaailmaan. Lisäksi kehitämme tiiminä koko ajan omaa asiakaspalvelutyötämme, jotta asiakkaamme saavat varmasti erinomaista palvelua.
Minua motivoi työssäni se, että saan olla osa oppimisen tulevaisuutta. Maailma ympärillämme muuttuu huimaa vauhtia, ja oppiminen ja opetus sekä niihin tarvittavat työkalut muuttuvat siinä mukana. Opin itsekin koko ajan uutta, mutta minulle kaikkein merkityksellisintä työssäni on se, että saan omalta osaltani tukea kouluja niiden arvokkaassa työssä ja samalla auttaa oppijoita eli tulevaisuuden tekijöitä oppimaan.
Asiakaspalvelumme palvelee puhelimessa, sähköpostitse ja chatissa, mutta suosikkini näistä kanavista on ehdottomasti vanha kunnon puhelin. Se on edelleen mutkattomin väylä keskelle koulujen arkea ja jopa sen äänimaailmaa. Usein puhelu tulee keskeltä koulun hektistä arkipäivää, joskus jopa keskeltä oppituntia tai välituntivalvontaa.
Yksi mieleenpainuvimmista soitoista tuli eräänä päivänä kollegalleni. Alakoululainen otti asiakseen soittaa ja kehua, kuinka hyvin hän on oppinut laskemaan Bingelin avulla. Todistaakseen osaamisensa hän kysyi kollegaltani, tietääkö tämä, paljonko on ”sanotaan nyt vaikka 10 + 5”.
Aina on siis oltava valppaana: yksikään kysymys, kysyjä tai työpäivä ei ole samanlainen!