Eriyttämisessä on kyse sekä opetusfilosofiasta että arkisista keinoista. Sen avulla pyritään ottamaan huomioon oppilaiden erilaisuus oppijoina.

– Oppiminen lähtee siitä, miten oppilas mieltää itsensä oppijana. Jos oppiminen on liian vaikeaa, oppilaalle syntyy negatiivinen kuva itsestään oppijana. Tästä leimasta voi olla vaikea päästä eroon aikuisenakin, kertoo luokanopettaja ja oppikirjailija Marjo Siter.

Eriyttäminen kannattaa myös lahjakkaan oppilaan kohdalla.

– Jos ei ikinä joudu haastamaan itseään ja tekemään työtä oppimisen eteen, opiskelutaidot eivät pääse kehittymään kunnolla. Jatkossa voi silloin olla pulassa. Sen sijaan oppilas, joka ymmärtää opiskelun vaativan työtä, voi pärjätä myöhemmissä opinnoissa paremmin, koska on oppinut vuosien varrella hyvät opiskelutaidot.

Eriyttämisen perusta on oppilaantuntemus

Opettajan täytyy olla rohkea ja tutustua ajan kanssa oppilaisiin ja heidän taitoihinsa. Vasta tämän jälkeen voi alkaa suunnitella opetusta ja tuen rakenteita niin, että ne palvelevat eri oppilaita juuri oikealla tavalla.

– Se vaatii suunnittelutyötä, valmistelutyötä ja materiaalien etsimistä. Täytyy rajata, priorisoida ja pohtia, mikä on kutakin oppilasta varten  järkevää. Vaatii rohkeutta esimerkiksi irrottautua ajatuksesta, että tällä viikolla pitäisi mennä eteenpäin viisi aukeamaa.

Siter kokee, että suurin haaste eriyttämisessä on oppilaiden henkilökohtaisten haasteiden huomaaminen. Oppimisen haasteiden lisäksi myös oppilaiden kodeissa voi olla erilaisia tilanteita.

– Uutta opetussuunnitelmaa voi lukea monella tavalla, mutta mielestäni uudistuksen myötä voi rohkeammin nähdä oppilaat yksilöinä, ottaa aikaa tutustuakseen heihin sekä karsia opetuksesta asioita sen pohjalta. Luokanopettajalla on tietysti kaikki oppiaineet ja sisällöt opetettavana, minkä vuoksi tässä viidakossa voi olla vaikea pysähtyä, Siter sanoo.

Rohkeasti kohti uusia opetustapoja

Siter on seurannut uuden opetussuunnitelman rakentumista pitkään, koska tarvitsi sen antimia työstäessään alakoulun äidinkielen ja kirjallisuuden kirjasarjaa Välkkyä neljän muun opettajan kanssa.

– Olin innoissani siitä, että uuden opetussuunnitelman myötä lähdettiin kohti yksilöllistä oppimista ja ilmiöoppimista – irrottauduttiin sisällöistä ja mentiin enemmän taitoja kohti. Itse olen toteuttanut tällaista opetustapaa jo pidempään, ja nyt se sai ikään kuin nimen.

Siterin mukaan opettajan täytyy huomata, ketkä oppilaista tarvitsevat tukea esimerkiksi oman toiminnan ohjauksen pulmien vuoksi. Rohkeus on kuitenkin kannattanut: oppilaiden taidot kehittyvät, ja vastuu omasta oppimisesta lisääntyy.

– Usein mielletään, että oppiminen tulisi opettajalta ja opetuksesta, vaikka tosiasiassa se tulee oppilaasta ja opiskelusta. Tietysti opettajaa ja hänen asiantuntemustaan tarvitaan, jotta kaikille oppilaille löytyy juuri oikea tapa oppia, kiteyttää Siter.

Välkky antaa tukea äidinkielen eriyttämiseen

Äidinkieli ja kirjallisuus on monipuolinen aine, jossa on useita eri osa-alueita, ja siksi myös eriyttäminen näkyy aineessa eri tavoin. Oppilaalla voi esimerkiksi olla hyvä sanavarasto, mutta omien tekstien tuottaminen on silti olla hankalaa.

– Etenkin kirjoittamisessa tarvitaan eriyttämistä, niin oikeinkirjoituksessa kuin omien tekstien tuottamisessakin. Tässä ihmiset ovat hyvin eritasoisia niin yläkoulussa, lukiossa kuin jatkokoulutuksessakin. Yksilöllinen palaute ja ohjaus on hyödyllisintä oppimisen kannalta.

Viime vuonna Siter toteutti Välkyn avulla itsenäistä opiskelua neljännen luokan tekstitaidossa. Hän antoi luokalle vuoden ajaksi tekstitaidon tehtävät, joiden avulla oppilaat harjoittelivat lukemaan ja tuottamaan eri tekstilajeja. Oppilaat saivat valita, missä järjestyksessä opiskelivat eri tekstilajeja sekä halusivatko opiskella yksin vai yhdessä.

Muutaman oppilaan oman toiminnan ohjaamisen taidot eivät riittäneet itsenäiseen työhön, vaan he opiskelivat opettajan ohjauksessa. Itseohjautuvammat oppilaat puolestaan motivoituivat tuottamaan loistavaa tekstiä vuoden aikana täysin omatoimisesti.

Siterin tunneilla on käytössä kolme eritasoista harjoituskirjaa, eikä luokassa kummastella sitä, miksi toisilla on erilaiset kirjat kuin toisilla tai toiset opiskelevat eri tavalla kuin toiset.

– Opettajan kannattaa sanoa asiat ääneen luokassa. Esimerkiksi Välkyn harjoituskirjoista kerron, että tällä oppilaalla on käytössä S2-harjoituskirja, koska hän osaa suomen lisäksi toista kieltä.

Marjo Siter

• Siter opettaa Tampereen suurimmassa alakoulussa Annalan koulussa.
• Siterin opettama viides luokka on yhteistoimintaluokka, jossa on yhteensä 31 oppilasta. Heistä kahdeksan on erityisen tuen oppilaita, ja yleisopetuksen oppilaiden joukossa on muutama tehostetun tuen oppilasta sekä kolme monikielistä oppilasta.
• Siterin työparina toimii erityisluokanopettaja, minkä lisäksi tiimiin kuuluu kaksi koulunkäynninohjaajaa. Luokkaa on opettanut ensimmäisestä luokasta asti sama tiimi.
• Siter on opiskellut kasvatustieteen lisäksi suomen kieltä ja kirjallisuutta.
• Siter on opettanut 15 vuotta, josta suurimman osan luokanopettajana.
• Siter on toiminut myös äidinkielen laaja-alaisena erityisopettajana neljän vuoden ajan.
• Oppikirjailijana hän on ennakkoluuloton ja idealistinen. Hänen mottonsa on: ”Kukan kasvua ei voi nopeuttaa pihdeillä vetämällä.”