Sanoma Pron yhteiskuntaopin ja historian oppimateriaalientekijä Juhana Aunesluoma kirjoittaa blogissaan yhteiskuntaopin opiskelun ajankohtaisuudesta ja pohtii demokratian tilaa nykyajassa.

Demokratia on maailmanlaajuisesti puolustuskannalla. Euroopassa demokratiaa koettelee kansalaisten epäluottamus poliittisia instituutioitaan kohtaan. Puolueiden jäsenmäärät ja kansalaisten äänestysaktiivisuus ovat laskussa.

Muualla maailmassa autoritaariset ratkaisut houkuttelevat. Jotkut näkevät populismin ja kansallismielisen oikeiston vahvistumisessa lopun aikojen merkkejä demokratiakehitykselle.

Kuinka huolissaan meidän tulisi olla? Demokratia on hallintatapana vaativa. Paitsi vapaita vaaleja ja kansalaisille annettuja poliittisia oikeuksia se edellyttää toimiakseen sananvapautta, yksilöitä suojaavia perus- ja ihmisoikeuksia sekä toimivaa oikeusvaltiota.

Lisäksi tarvitaan demokraattista poliittista kulttuuria. Enemmistö ei voi hallita aivan mielensä mukaan. Myös vähemmistön oikeuksia on kunnioitettava. Kulloinkin vallassa oleville poliitikolle ja puolueille on oltava tarjolla todellinen vaihtoehto. Ilman oppositiota ei ole demokratiaa.

Jotkut ovat sitä mieltä, että vain suora, kansalaisten välittömään osallistumiseen pohjaava kansanvalta on aitoa demokratiaa. Yhdysvaltojen ”perustajaisiin” lukeutunut James Madison ei esimerkiksi pitänyt edustuksellista demokratiaa oikeana demokratiana, koska siihen väistämättä kuuluu poliittisen päätöksenteon etääntyminen kansalaisista ja näiden vaikutusmahdollisuuksien kaventuminen.

Puutteistaan huolimatta, edustuksellinen demokratia on silti ainoa järjestelmä, joka käytännössä on mahdollinen nykyisenkaltaisissa, suurissa kansallisvaltioissa. Sitä voi täydentää demokratian muilla muodoilla, mutta ei korvata.

Demokratialla on kuitenkin taipumus ajautua ajoittain vaikeuksiin

Kansalaiset väistämättä etääntyvät politiikasta ja valtaa käyttävistä eliiteistään. Järjestelmä, jossa kansalaiset vain muutaman vuoden välein vaihtavat yhdet vallanpitäjät toisiin, ei sekään ole täyttä demokratiaa. Keskeisin ja tärkein demokratian tae on aktiivinen ja kriittinen kansalainen, joka todella käyttää poliittisia oikeuksiaan ja vaikuttaa vaaleissa, mutta myös vaalien välissä.

Jotta he pystyvät ottamaa kantaa, kansalaisten on ymmärrettävä, mistä päätettävissä olevissa asioista on kyse. Tämä vaatii yhteiskunnallisia tietoja ja taitoja, mutta myös sitä, että asiat esitetään politiikassa ja viestimissä ymmärrettävästi. Kansalaisilla on oltava mahdollisuudet osallistua ja heillä on oltava pääsy tiedon äärelle. Kun asioista keskustellaan, on esille tulleet näkökohdat otettava tasapuolisesti huomioon.

Kaikki tämä vaatii tutustumista yhteiskuntaa koskeviin perusasioihin ja käsitteisiin. Kaikki tieto ei kuitenkaan ole sitä, miltä se näyttää. Yhteiskuntaa ja politiikkaa käsittelevän tiedon markkinoilla liikkuu huijareita.

Politiikka ja demokratia on kamppailua tiedosta, eli siitä kenen faktoihin luotetaan ja minkälaisia johtopäätöksiä näistä vedetään. Näitä valintoja tehdessään kansalaiset voivat nojautua mediaan ja julkiseen keskusteluun. Silti vastuu tiedon arvioinnista jää jokaiselle itselle.

Ehkä eniten demokratia edellyttää toimiakseen kasvatusta ja koulutusta. Kriittisiksi kansalaisiksi ei synnytä, vaan niiksi kasvetaan. Viime kädessä kyse on siitä, että kukin oppii tunnistamaan yhteiskunnalliset arvonsa ja arvostuksensa, ja näkemään minkälaiset päätökset ja päättäjät ovat näiden arvojen mukaisia. Tätä varten peruskouluissa ja lukioissa opiskellaan yhteiskuntaoppia.