Äidinkielen digitaalinen ylioppilaskoe järjestettiin ensimmäisen kerran syksyllä 2018. Uuden kokeen tuomat muutokset on otettu huomioon niin opetuksessa kuin oppimateriaaleissa.

Marja Hakalin korostaa, että oppilaille opetetaan yhä samoja lukemisen ja kirjoittamisen taitoja kuin aikaisemminkin sekä näiden taitojen soveltamista käytäntöön.

– Omassa opetuksessani pyrin siihen, että menetelmät ja tehtävätyypit ovat oppilaille tuttuja ja että he osaavat näyttää taitonsa käytännössä, kertoo Hakalin.

Hän haluaakin nostaa esille tutun kysymyksen: opiskellaanko äidinkieltä ainoastaan koetta varten? Eikö ole kuitenkin tarkoitus, että opiskelijat oppivat ilmaisemaan itseään suullisesti ja kirjallisesti, tulkitsemaan tietoa kriittisesti sekä tutustuvat erilaisiin tekstilajeihin? Ylioppilaskokeen tehtävä on testata näitä opittuja taitoja.

– Oppilas voi osallistua turvallisin mielin digitaaliseen ylioppilaskokeeseen, kun hän on opiskellut kurssisisällöt huolellisesti, painottaa Hakalin.

Materiaaleihin pitää Hakalinin mielestä voida luottaa. Tekstimaailma on muuttunut viimeisimpien vuosien aikana merkittävästi, mikä täytyy ottaa huomioon myös äidinkielen opetuksessa.

Liikkuvan kuvan analyysi mietityttää uusissa kokeissa

Median muutoksen myötä tekstin käsite on laajentunut valtavasti. Opettajia voi kuitenkin mietityttää tarttua sellaisiin tekstilajeihin, joihin he eivät ole saaneet riittävää koulutusta. Esimerkiksi liikkuvan kuvan analysointi mietityttää monia.

– Kyse on kuitenkin vain yhdenlaisesta lukutavasta, painottaa Hakalin.

– Hankalalta tuntuvaa aihetta kannattaa lähestyä itselle helpon kautta, hän lisää.

Esimerkiksi radio- tai tv-haastattelun argumentaatioanalyysi voidaan tehdä tekstianalyysistä tutulla tavalla. Näistäkin tekstimuodoista voi etsiä teesejä ja perusteluja. Hyvänä esimerkkinä Hakalin mainitsee mainosanalyysin, joka on yhtä luontevaa tehdä niin mainosfilmistä kuin printtimainoksesta.

– Kuvakerronta tuo analyysiin oman tason, johon opettaja voi hakea äidinkielen näkökulmaa oppiaineen ydinsisällön mukaisesta lukutavasta, jossa tutkitaan esimerkiksi kontekstia, rakennetta tai vaikuttamisen keinoja, Hakalin lisää.

Oppimateriaalit opettajan ja opiskelijoiden tukena

Kirjoitetusta tekstistä tuttuja kielen keinoja voi tarkastella yhtä hyvin liikkuvasta kuvasta. Kun ydinsisältö kirkastuu itselle, se on helppo avata myös oppilaille. Hakalin kehottaa tukeutumaan tässä kohdin rohkeasti oppimateriaalien ohjeistuksiin. Esimerkiksi Sanoma Pron Jukola-sarjassa annetaan ohje ja malli audiovisuaalisten tekstien analysoimiseen, ja uudet oppimateriaalit sisältävät monipuolisesti eri tekstilajeja.

– Tekstiopista löytyvät analyysimallit ja aiheen tarkastelun kannalta olennaiset kysymykset – malliesimerkkejä tietenkään unohtamatta, Hakalin kertoo.

Jukolan kurssikirjat pureutuvat tarkemmin yksittäisen kurssin omaan sisältöön. Jokaisella kurssilla keskitytään tiettyihin taitoihin juuri kyseisen aihepiirin näkökulmasta.

“Kun harjoitukset käydään huolella läpi, niin oppisisältö tulee tutuksi. Sen enempää ei kokeessa edellytetä”, sanoo Hakalin.

Opiskelijoista Hakalin ei olisi muutoksen myötä kovin huolissaan. Heille muutos digitaalisiin kokeisiin on varmasti pienempi hyppy kuin opettajille, jotka joutuvat opettelemaan asioita uudelleen.

– Digitaalisessa maailmassa toimiminen tulee oppilaille tutuksi muissakin aineissa, ja kurssit tuottavat tarvittavat tiedot ja taidot. Eivätköhän he uiskentele tässä muutoksessa kuin kalat vedessä, lopettaa Hakalin.