Valtameren ylitykseen mahtuu vaihtelevia tunteita ja paljon uuden oppimista. Perheenisä Tuomo Meretniemi kertoo, miten lasten koulunkäynti on sujunut valtameren aallokossa.
Viimeistelimme Etelä-Amerikan ja espanjan kielen opinnot ihanalla kuukaudella Ecuadorin La Libertadissa. Lasten espanjan kielen taito taipui jo hienosti kauppareissuilla ja paikallisen pursiseuran optimistijollakoulussa. Onneksi purjehdusopettaja puhui myös hyvää englantia, joten Aarre ja Kerttu oppivat vendat ja jiipit nyt kahdella uudella kielellä. Meillä kävi onni, kun paikallinen junioripurjehtija oli kasvanut ulos Optimist-luokasta ja hänellä oli jollavene myytävänä kaikilla varusteilla. Saimme Panacean kannelle lapsille kivan harrastusvälineen moneksi vuodeksi!
Jäähyväiset Ecuadorille olivat haikeat: kuukaudessa oli Puerto Lucian satama uima-altaineen ja jollakouluineen tullut tutuiksi, ja lapset olivat saaneet monta uutta ecuadorilaista ystävää. Kyyneliltäkään ei vältytty. Edessä olisi melkein kuukauden yhtäjaksoinen purjehdus Ranskan Polynesiaan. Edellinen valtameren ylitys oli vuosi sitten, ja lapsilla oli vielä muistissa pitkän purjehduksen hyvät, pahat ja rumat puolet. Mukavia asioita olisi takahytissä nukkuminen, lasten elokuvakerho, erikoisaamiaiset ja merieläinten bongaus. Pahat ja rumat tulisivat olemaan ensimmäisten päivien paha olo, isin ja äidin vuorottelu päiväunissa ja ne jatkuvat lasten siivoustalkoot.
Venekoulua valtamerellä
Matka taittui alusta alkaen hyvää vauhtia, ja aallokkokin oli armollinen. Pääsimme parissa päivässä leppoisaan merirytmiin, nopeammin kuin Atlantin ylityksellä. Tällä valtameren ylityksellä avattiin taas koulukirjatkin! Aarre ja Kerttu saivat päiviin täytettä matikan tehtävillä kirjoista ja kokeista. Suosikeiksi kummallakin nousivat koodaustehtävät, ja Kerttu olisi voinut pelata Kymppi II -kirjan kertotaulunoppapeliä taukoamatta. Tytöt pelasivat yhdessä Ekapeliä, ja tavutusta harrastimme yhdessä avotilassa löhöillessämme.
Opiskelimme myös pasaatituulten muodostumista, polynesian asuttamista ja kapteeni James Cookin merimatkoja aidossa ympäristössä. Aarre jatkoi uppoutumista Harry Potterin maailmaan ja aloitti kirjasarjan lukemisen toista kierrosta. Meillä on Wikipediasta offline-versio, jota käytämme todella paljon. En ole aiemmin tiennytkään, kuinka paljon Harry Potterista on Wikipediaan kirjoitettu!
Aarren tehtävä on kirjata lokikirjaan joka vuorokausi viralliset lukemat: sijainti, purjehdittu matka, jäljellä oleva matka ja nopeuden keskiarvot. Kompassiruusu ja matka-aika-nopeus -yhtälö ovat hänelle tuttuja, joten näitä meillä käytetään koko ajan päässälaskuharjoituksina. Aikuinenkin pysyy yövahdissa hereillä laskiessa kuluvan vuorokauden keskinopeutta solmun kymmenesosan tarkkuudella. Kerttu ei vielä laske keskiarvoja, mutta hän keskittyi kurkkimaan karttaplotterista jäljellä olevaa mailimäärää. Pilkoimme 3540 mailin matkan moneen juhlan arvoiseen osuuteen: jokainen purjehdittu tuhat mailia oli Aarren leipoman kakun arvoinen, ja puolimatkassa saatiin muffineja. Viimeiselle aamulle varattiin erikoispekonit ja munat sekä tietysti pannukakut. Loppujen lopuksi aikaa meillä meni vain 20 päivää ja tunteja päälle – keskinopeus oli koko reissulle yli 7 solmua.
Kolmen viikon aikana meidän piti kääntää aivojen kielikeskus uuteen asentoon. Espanja piti unohtaa ja kytkeä ranskan kieli aktiiviseksi. Perheen äidin Riikan ranskanopinnoista on jo aikaa, mutta yövuorossa on hyvä yksin harjoitella ja seuraavana päivänä opettaa muulle miehistölle tervehdyksiä ja lukusanoja. Bonjourit ja mercit tulivat meidän venekunnalta ihan luonnikkaasti, kun saavuimme Hiva Oalle. Täällä Ranskan Polynesian Marqueses -saarilla vietämme kuukauden opiskellen paikallisia hedelmiä, uiden riuttarauskujen kanssa ja ihmetellen poukamissa vauvadelfiinien hyppykoulua. Parasta on se, että olemme joka saarella ja poukamassa tavanneet monia veneitä eri maista, ja lapsille on löytynyt niistä ikäistään seuraa. Kaikissa veneissä opiskellaan aamut, jotta päästään iltapäivällä rannalle leikkimään tai purjehtimaan!
