Olli Sulopuisto, vapaa toimittaja ja yksi Jukola-sarjan tekijöistä, analysoi nykypäivän mediaa ja vinkkaa, mitä opettajan kannattaa ottaa huomioon mediakasvatuksessa.
Mediaympäristö on yhä hajautuneempaa. Nuoret käyttävät mediaa lukuisilla eri tavoilla, eikä opettaja saa edes yhden luokan perusteella kattavaa otosta nuorten seuraamista medioista. Olli Sulopuisto, vapaa toimittaja ja yksi Jukola 6 -kirjan tekijöistä, toteaakin nykypäivän mediakasvatuksen vaativan laajaa perspektiiviä mediaan.
Sulopuiston mukaan on hyvä tarkastella oppilaiden ja opiskelijoiden kokonaisvaltaista ajankäyttöä.
– Mediakasvatus on hävitty taistelu, jos oppilailta kysytään, mitä sanomalehtiä he seuraavat. Parempi näkökulma nuorten median käyttöön on kysyä, mihin he käyttävät aikaa. Nuoria ei lähtökohtaisesti kiinnosta jokin tietty tiedotusväline, eikä suurin osa heistä mene tarkoituksella jollekin verkkosivulle katsomaan ajankohtaisia uutisia, vaan jutut tulevat heille vastaan sattumalta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Lisäksi opettajan on hyvä miettiä, mikä nuoria motivoi käyttämään mediaa ja mitä he yrittävät sillä saada aikaan. Sulopuisto muistuttaa, että nykyään mediaa käytetään myös oman identiteetin rakentamiseen.
– Juttuja jaetaan, koska niillä halutaan näyttää, että tällainen olen, tämä kertoo minusta. Niitä voidaan jakaa esimerkiksi, koska jutussa on omasta mielestä tärkeää tietoa tai koska juttu on hauska. Jotain tiettyä juttua jakamalla saatetaan haluta myös osoittaa omaa älykkyyttä, Sulopuisto sanoo.
Muuttuvaa mediaa ymmärtää vanhoilla vinkeillä
Kun pohtii yksilön motiiveja median käytölle, voi myös oppia tunnistamaan helpommin valemedioita. Valemedian juttuja saatetaan jakaa tietoisesti, jos ne tukevat jakajan omaa maailmankuvaa.
– Valemediat saattavat kopioida juttuja luotettavista medioista, mutta vain, jos ne sopivat niiden agendaan. Siksi oppilaita ja opiskelijoita on hyvä muistuttaa siitä, että valemediaa ei tunnista ainoastaan siitä, onko juttu totta vai ei, vaan myös siitä, miten se pyrkii vaikuttamaan lukijaansa ja millaista lukijasuhdetta se yrittää rakentaa, Sulopuisto sanoo.
Opettajien on hyvä myös muistaa, että vaikka mediat, niiden luotettavuus ja käyttötavat muuttuvat koko ajan, syyt käyttää mediaa eivät muutu. Sulopuisto toteaakin, että myös nykypäivän mediamaailman ymmärtämisessä auttavat vanhat viisaudet. Esimerkiksi mediakritiikin opettamisessa kaikki lähtee tekstilajin tunnistamisesta.
– Asiatekstin tunnistamiskyky on yksi tärkeimmistä taidoista, joka nuorille täytyy opettaa. Lisäksi heidän tulisi tunnistaa, mitä keinoja jutut käyttävät ja mihin ne pyrkivät. Oleellista on myös osata vertailla eri medioissa olevia juttuja. Journalismi ei ole vain uutisia, joten oppilaiden olisi hyvä pohtia muidenkin kirjoitusten, kuvien, videoiden ja radiojuttujen eroja.
Tehtävävinkkejä oppitunneille
- Sama aihe eri medioissa. Vertailkaa, miten samaa aihetta on käsitelty eri medioissa. Vaikka faktat olisivat kaikissa medioissa samat, usein jutuissa on isojakin eroja siinä, miten asiat ilmaistaan ja mitä juttu pyrkii saamaan vastaanottajassa aikaan.
- Faktat tarkistukseen. Ota opetuksessa käyttöön juttu, jonka aiheen tunnet hyvin. Analysoikaa tarkasti, mikä jutussa on todistetusti faktaa ja mikä ei. Mediakritiikki alkaa aina faktojen tarkistamisesta.
- Tekstin suhde lukijaan. Ottakaa tunnilla käsiteltäväksi asiajuttu, joka on perinteistä uutista tarinallisempi. Analysoikaa, miksi asia on kerrottu tällä tavalla ja miten siitä on tehty lukijalle kiinnostava. Esimerkiksi Madventures on helposti lähestyttävä asiaohjelma. Oppitunnilla voi pyytää pohtimaan, millä keinoin tämä on saatu aikaan.
- Tutkikaa erilaisia ilmaisumuotoja. Etsi videomuotoinen asiateksti, ja pohtikaa tunnilla, miksi se on julkaistu juuri videona. Miten sama sisältö esitettäisiin esimerkiksi radiossa tai kirjoitettuna tekstinä?
