Kuvaaja: Katja Viinikka

Miksi halusit juuri luokanopettajaksi?

Olen aina ollut utelias ja kiinnostunut monenlaisista asioista. Lapsesta asti luova tekeminen, idearikkaus ja autonominen, rohkea kokeileminen on ollut minulle ominaista. Luokanopettajan ammatti tuntui hyvältä ja monipuoliselta vaihtoehdolta.

Sittemmin opintojen myötä huomasin, miten kiinnostavaa on perehtyä oppimiseen, kasvatukseen ja lapsen kehitykseen. Olen kokenut aina, että tein oikean uravalinnan. Sittemmin olen laajentanut näkökulmaani oppikirjailijaksi ja opettajankouluttajaksi.

Nykyään toimin luokanlehtorina Tampereen yliopiston normaalikoululla, eli minulla on siellä oma luokka, jonne tulevia opetusharjoittelijoita saan ohjata. Näkökulman laajentamisesta ja monipuolistamisesta huolimatta rinnassani sykkii edelleen luokanopettajan sydän.

Millaisia oppituntisi ovat?

Työskentelen pääasiassa alkuopetuksessa, jossa oppituntien ja opetustuokioiden tulee olla tarkkaan strukturoituja ja monipuolisia. Koululaiseksi kasvaminen ei tapahdu ilman hyvää ohjausta ja konkreettisia ohjeita. Tärkeämpää kuin se, mitä teemme, on se miksi ja miten asiat teemme. Välillä suunnitelmat menevät ihan uusiksi, kun huomaan, että tässä on oiva hetki paneutua jonkin perustyöskentelytaidon harjoitteluun – varsinkin silloin, kun kyse on ekaluokkalaisista.

Olen kuullut olevani opettajana lämmin ja lempeä, ja että osaan hassutella. Samaan aikaan olen kuitenkin jämpti ja vaadin oppilailta koululaisina kasvamista, kultakin omien kykyjensä mukaan. Uskoakseni oppilaat pääsevät tunneillani aktiiviseen rooliin ja saavat olla omia persooniaan, mutta opettaja on kippari, joka pitää laivan kurssissa. Käytän paljon aikaa hyvän yhteishengen rakentamiseen ja sen harjoitteluun, miten luokassani olevat ihmiset, olivat he sitten lapsia tai aikuisia, puhuttelevat ja kohtelevat toisiaan. Tunteita saa näyttää, mutta pienikin lapsi voi opetella paitsi tunnistamaan ja nimeämään tunteitaan, myös säätelemään niitä toisia kunnioittavalla tavalla.

Käytän opetuksen tukena paljon lastenkirjallisuutta. Se paitsi tukee lukijaksi innostamista, myös avaa uusia mahdollisuuksia keskustelulle ja ympäröivän maailman ymmärtämiselle. Kirjapuhe on yhtä tärkeää kuin itse lukeminen. Olen kuullut ja tutkimuksetkin osoittavat, että iso osa opettajista ei tunne omasta mielestään tarpeeksi lastenkirjallisuutta. Tästä syystä oppimateriaalin tulee tulla opettajan rinnalle ja vapauttaa hänet riittämättömyyden tunteesta. Opettajien työnkuva on niin moninainen, että kaikkea ei voi eikä tarvitse hallita ja osata, vaan on lupa käyttää valmista materiaalia.

Miten opettaminen on muuttunut vuosien aikana?

Yksi isoja muutoksia on teknologian lisääntyminen arjessa. Kun aloitin opettajana 1990-luvun puolessa välissä, koko koulussa oli vain muutama tietokone eikä minulla silloin ollut kotona minkäänlaista omaa laitetta. Kirja, kuva, kynä ja paperi ovat edelleen toimivia käyttöliittymiä, joiden varaan saa rakennettua varmoja ja toimivia oppimiskokonaisuuksia.

Perinteisen opetusmetodien rinnalle ja rikastajaksi on tullut teknologian suomia apukeinoja, kuten esimerkiksi monipuolisia digiopetusmateriaaleja tai oppimista tukevia sovelluksia. Myös viestintä ja tiedonhankinta on helpottunut teknologisen kehityksen myötä. Silti tärkeintä on edelleen kohtaaminen ja vuorovaikutus oppilaiden kanssa. Opettajaa ei korvaa yksikään laite, mutta digitaalisuus voi vapauttaa opettajan aikaa ja energiaa siihen tärkeimpään, eli oppilaan kohtaamiseen.

Olen huomannut myös muutoksen siinä, miten media puhuu koulusta. Esiin nostetaan toki tärkeitä asioita, joihin on syytäkin ohjata resursseja, mutta liian harvoin painotetaan sitä hyvää perusopetusta ja kasvatustyötä, jota kouluissa tehdään. Itse en halua ruokkia huolipuhetta vaan koettaa ratkaisukeskeisesti viedä asioita parempaan suuntaan. En esimerkiksi usko, että yksikään lapsi tai nuori lukee sen enempää, vaikka me aikuiset voivottelisimme kuinka. Sen sijaan voimme yhdessä pohtia niitä tekijöitä, joilla lukuinnostus saadaan jälleen nousemaan, kääriä hihat ja ryhtyä toimeen.

Uuden oppiminen ei lopu koskaan! Opettajana en ole koskaan valmis vaan voin aina kehittyä ja oppia lisää. Oppiva mieli toimii kuin laskuvarjo: se tulee pitää avoimena, jotta se kantaa. Mitä kauemmin olen ollut opettajana, sitä useammin huomaan, miten paljon on vielä opittavaa.

Mihin suuntaan haluat viedä jatkossa omaa osaamistasi ja opetustapaasi?

Jokaisen opettajan tärkein työväline on hänen oma persoonansa. Joku saattaisi tilanteessani ajatella, että kun opetusvuosia on kertynyt jo kolmisenkymmentä, ei enää tarvitse muuta kuin tehdä asiat niin kuin on aina ennenkin tehnyt. Tietyissä asioissa varmaan onkin niin: kokemus tuo varmuutta ja mielenrauhaa.

Huomaan kuitenkin edelleen inspiroituvani koulutuksista, webinaareista, kirjallisuudesta ja kollegoilta saamistani ideoista, ja mielelläni teen asioita eri tavoin vain todetakseni, mikä toimii ja mikä ei. Eri ryhmienkin kanssa toimivat erilaiset työtavat. Myös oppikirjailijana tulee olla tuntosarvet herkkänä oppimassa uutta. Ihan jokaiseen uuteen suuntaukseen en kuitenkaan lähde, ainakaan pureskelematta ensin.

Mikä on tärkein oivalluksesi opettamisessa?

Kaiken kasvun pohja on arvostava vuorovaikutus. Kylvä hyvää – se palaa luoksesi. Tämän olen todennut monta monituista kertaa. Lapsen, oli hän miten pieni ja kokematon hyvänsä, ihmisarvo on sama kuin minun. Se, miten kohtelen lasta, lähtee lapsen mukana maailmalle. On ollut ihana saada entisiltä oppilailta, nyt jo aikuisiltakin, viestejä ja muisteluita siitä, miten turvalliselta koulun aloitus luokassamme tuntui.

Olet opettanut montaa oppilasta urasi aikana, mutta mitä olet vastavuoroisesti oppinut heiltä?

Jokainen lapsi on opettanut minua opettajana ja ihmisenä. Oppilaat ovat se syy, miksi jaksan edelleen innostua nimenomaan luokanopettajuudesta. Luokassani harjoitteleville opetusharjoittelijoille sanon aina, että akateeminen loppututkinto on vasta alkua – siitä se oppiminen vasta alkaa, kun saa oman luokan. On koko ura aikaa ja mahdollisuuksia opetella.

Johanna Asplund on yksi Ystävien aapisen ja lukukirjan tekijöistä. Kuvassa mukana sarjan Aamos-hirvi.