Lukiolaisen kieliopas on kielen- ja tekstinhuollon oppimateriaali lukion äidinkielen ja kirjallisuuden sekä suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -opetukseen. Kieliopasta voi hyödyntää erillisellä kielenhuollon opintojaksolla tai kielenhuollon ja tekstitaitojen osaamisen tukemisessa koko lukio-opintojen ajan.

Materiaali sisältää tiiviin kielioppijakson sekä ohjeita oikeinkirjoitukseen, lauseiden ja virkkeiden rakentamiseen, tyylin hiomiseen ja tekstin lainaamiseen. Lukuihin on koottu opetustekstin lisäksi kirjoittajalle hyödyllisiä vinkkejä sekä syventävää kielitietoa, joka tukee erityisesti suomi toisena kielenä -opiskelijaa. Jokaisessa luvussa on myös runsaasti harjoituksia.

Pyysimme kahta kielioppaan tekijää kertomaan, millaisiin kielen- ja tekstinhuollon tarpeisiin opas vastaa.

Hilda Koskimäki on vantaalainen lukion äidinkielen ja kirjallisuuden sekä suomi toisena kielenä -lehtori. Hänelle opettamisen innostavinta antia on löytää uusia tapoja tukea opiskelijoiden oivalluksia ja oppimista. Myös erilaisten luku- ja kirjoitustaitojen opetus sekä perusasioihin keskittyminen ovat lähellä hänen sydäntään.

Lari Kotilainen on Helsingin yliopiston suomen kielen professori, jonka erikoisalana on suomi toisena kielenä. Kotilainen on pitkän linjan kieliasioiden kansantajuistaja, jota innostaa oppikirjahankkeissa yhteistyö opettajien kanssa ja halu kehittää kieliasioiden opettamisen perinnettä. Hän toimii myös Ylioppilastutkintolautakunnan sensorina.

Tukea harjoitteluun ja kielitaidon kehittämiseen

Kysyimme Hilda Koskimäeltä, näkyykö lukio-opiskelijoiden kirjoitustaidon heikentyminen hänen opetustyössään. Koskimäki vahvistaa, että ilmiöstä on havaittavissa merkkejä.

‒ Aiemmin jo peruskoulussa opitut kirjoittamisen perusasiat, kuten kappalejako, isot alkukirjaimet ja välimerkit, eivät nykyään vielä lukiossakaan ole kaikilla hallussa. Kirjoittamiseen ja tekstien työstämiseen täytyy käyttää paljon aikaa, ja välillä opiskelijoita on vaikea motivoida näkemään vaivaa tekstinsä parantamisen eteen.

Lukiolaisen kieliopas tarjoaa tukea juuri näihin haasteisiin auttamalla opiskelijoita harjoittelemaan kielenhuollon taitoja ja kehittämään omia tekstejään.

‒ Kielioppaan runsaissa ja monipuolisissa tehtävissä harjoitellaan erilaisia kielen ja kirjoittamisen perusasioita. Mukana on myös tehtäviä, joissa vastauksia täytyy pohtia ja perustella. Lisäksi kielioppaassa on oman tekstin tutkimistehtäviä, jotka auttavat tarkastelemaan omaa kirjoitustaitoa, tunnistamaan kehityskohteita ja muokkaamaan tekstiä sujuvammaksi.

S2-opiskelijoiden tarpeisiin räätälöity tuki

Koskimäki kertoo, että suomi toisena kielenä -ryhmissä kielitaidon vaihtelevuus on yksi suurimmista haasteista.

‒ Samassa opetusryhmässä voi olla opiskelijoita hyvin erilaisilla taitotasoilla, ja silti heidän kanssaan on edettävä yhdessä opetussuunnitelman mukaisesti. Lisäksi S2-opiskelijoilla on usein vielä harjoiteltavaa kielen rakenteissa ja kieliopin perusasioissa.

Näihin tarpeisiin Kieliopas vastaa erityisesti Suomen kielioppi pähkinänkuoressa -osiolla, johon on koottu keskeisimmät kielioppiasiat. Kieliopasta voi hyödyntää kaikilla S2-kursseilla esimerkiksi ”luokkakirjana”, josta voi tarkistaa kielen rakenteita ja sanojen taivutusta kielioppi- tai kirjoitustehtävien yhteydessä.

‒ Kieliopas toimii hyvin myös sekaryhmissä, joissa on sekä S2- että S1-opiskelijoita, Koskimäki vinkkaa.

‒ Kielioppaassa on erikseen merkittyjä Lisätietoa kielen rakenteista -kohtia, joissa käsitellään erityisesti S2-opiskelijoille hyödyllistä syventävää kielitietoa – mutta jotka voivat olla kiinnostavia ja hyödyllisiä kaikille äidinkieltä ja kirjallisuutta opiskeleville lukiolaisille.

Yleisimmät kielitaidon kompastuskivet ylioppilaskokeessa

Lari Kotilaisella on laajaa kokemusta kieliasioista. Pyysimme häntä tässä yhteydessä pohtimaan äidinkielen ylioppilaskokeen kielellisiä haasteita erityisesti sensorin näkökulmasta.

Kotilainen haluaa tuoda esiin, että yleisesti ottaen valtaosa ylioppilaskokeeseen valmistautuvista abiturienteista osaa ilmaista ajatuksiaan ja rakentaa argumentteja. Hän toteaa, että kielitaidon ongelmat eivät hyppää vastauksista ensimmäisenä silmään, mutta mainitsee kuitenkin pyydettäessä muutaman tyypillisen esimerkin.

‒ Monella on puutteita oikeinkirjoituksen hienosäädössä. Pilkkusäännöt ovat jääneet kertaamatta, suoran lainauksen merkintätavat ovat unohtuneet ja yhdyssanojen kanssa mennään hakuammunnalla. Nämä ovat siinä mielessä ”turhia” virheitä, että ne olisivat selätettävissä pienellä vaivannäöllä.

‒ Juuri tällaisessa viimeistelyssä Kielioppaasta on paljon hyötyä. Kirjassa on tiiviit ohjeet ja runsaasti tehtäviä, joilla oikeinkirjoitussääntöjä voi painaa mieleensä – tai palauttaa mieleen, sillä onhan niitä kouluaikana jo useaan kertaan tankattu, Kotilainen naurahtaa.

Hän nostaa esiin myös lauseen rakentamisen vaikeudet.

‒ Virkkeet ovat joko yksilauseista tykitystä tai toisaalta puolen sivun laverteluita. Kielioppaassa on oma jaksonsa lauseiden ja virkkeiden rakentamisesta. Kun sen yhdistää tyylin parantamiseen keskittyvän jakson antiin, uskon, että omaan tekstiin saa sekä ryhtiä että kirjoitustaidon kokeessa vaadittavaa esseetyylin lennokkuutta.

Rakenteiden ymmärtäminen tukee kirjoitustaitoa

Pyysimme Kotilaista pohtimaan, onko Kielioppaan S2-näkökulmasta hyötyä myös suomi äidinkielenä -opiskelijalle.

‒ S2-näkökulma auttaa myös S1-puhujia hahmottamaan omaa kieltään paremmin, erityisesti kielen rakenteiden analysoinnissa. Kyky tarkastella oman kielen sanoja ja kieliopillisia rakenteita morfeemitasolla tuo paljon ryhtiä lauseenjäsennykseen ja sanaluokkien tunnistamiseen. Ylioppilaskokeessa näistä taidoista on hyötyä erityisesti lukutaidon kokeessa.

Lukiolaisen kieliopas tarjoaa sekä perusasioiden kertauksen että syventävää tietoa, joista on tukea kaiken tasoisille kirjoittajille. Se auttaa kehittämään kielitajua, tarkentamaan kirjoitusasua ja vahvistamaan ilmaisua – taitoja, joista on hyötyä niin lukio-opinnoissa kuin niiden jälkeenkin.