Vuoden kieltenopettaja Päivi Mäkisen oppitunneilla tunnelma on tärkeässä roolissa

SUKOLin hallituksen perusteluna Päivi Mäkisen palkitsemiselle on hänen erityisen suuri panoksensa Hyvinkään kaupungin monipuolisten kielivalintojen turvaamiseen. Hänelle on tärkeää, että jokainen oppilas tiedostaa oman tapansa oppia parhaiten. Mäkinen kehittää työtään jatkuvasti ja lähtee ennakkoluulottomasti mukaan uusiin asioihin. Hän on myös aktiivisesti mukana kieltenopettajien yhdistystoiminnassa.

Mäkinen on toiminut kieltenopettajana reilut 20 vuotta. Aluksi hän opetti sekä saksaa että englantia, mutta viimeiset vuodet hän on keskittynyt A1-saksan opettamiseen. Mäkinen opettaa Hyvinkäällä alakoululaisia Hämeenkadun ja Martin kouluilla ja käy lisäksi pitämässä saksan kielisuihkutusta kolmasosalle Hyvinkään esikoululaisista. Lue alta Mäkisen ajatuksia kielten opettamisesta ja sen merkityksestä.

Miten päädyit kielten pariin?

Omassa lapsuudenperheessäni matkustettiin paljon, ja huomasin jo varhain, että ulkomailla pärjää, kun puhuu paikallisia kieliä. Olin alle kouluikäinen, kun ostin appelsiinimehua espanjaksi. Vanhempani antoivat rahan ja kertoivat, miten saan tilaukseni tehtyä. Se oli hieno kokemus. Intohimoni saksan kieleen syttyi, kun isosiskoni aloitti saksan opiskelun ja sain kysellä häneltä sanoja. Saksan kieli kuulosti minusta tosi hienolta ja päätin aloittaa sen opiskelun heti, kun vain mahdollista. Niin sitten teinkin.

Meitä lapsia kannustettiin lähtemään rohkeasti maailmalle. 15-vuotiaana matkustin ensimmäisen kerran yksin Pohjanmaalta Englantiin kielikurssille. Seuraavana kesänä olin Englannissa kesätöissä, ja pari vuotta myöhemmin vietin vuoden vaihto-oppilaana Australiassa. Lukion jälkeen työskentelin reilun vuoden au pairina Saksassa. Tämän jälkeen palasin Suomeen ja opiskelin kieltenopettajaksi.

Mikä motivoi sinua kehittämään omaa opettajuuttasi ja mistä haet inspiraatiota?

Olen aina ollut kiinnostunut ottamaan selvää uusista tuulista. Osallistun koulutuksiin aktiivisesti, sillä haluan kehittää omaa työtäni ja ammattitaitoani. Mottoni on lapsuudenkodista opittu ”vierivä kivi ei sammaloidu” -asenne. Vaikka minulla on rinnakkaisia ryhmiä, en pidä varmaan koskaan kahta täysin samanlaista oppituntia, vaikka opetankin samat asiat.

Koulutuksissa oppii aina uutta, ja mikä tärkeintä, verkostoituu myös muiden kieltenopettajien kanssa. Vertaistuki on tärkeää, sillä kieltenopettaja on usein melko yksin omalla työpaikallaan.

Olen saanut tutustua myös oppikirjailijan elämään, kun olin mukana Los geht’s! -tekijäryhmässä. Kirjan ideointi ja sen työstäminen oli monin tavoin mielenkiintoinen ja inspiroiva kokemus. En tuntenut työryhmästä ketään ennestään, mutta meistä tuli tiivis porukka ja pidämme yhä yhteyttä toisiimme.

Millaisia oppituntisi ovat?

Tuntini ovat vaihtelevia, ja hyödynnän paljon toiminnallisuutta. Olen teettänyt toiminnallisia tehtäviä jo kauan ennen kuin toiminnallisuus tuli edes muotiin, sillä olen havainnut tämän työskentelytavan toimivaksi ja samalla ryhmän työrauhaa parantavaksi. Liikutan lapsia luokassa ja välillä myös luokan ulkopuolella heti ekaluokan ensimmäisestä tunnista alkaen. Tunneillani pelataan erilaisia pelejä, leikitään, lauletaan ja nauretaan, mutta opitaan myös opiskelurutiineja ja tietenkin itse kieltä.

Mitä pienemmistä oppilaista on kyse, sitä tärkeämpää on leikkiä ja toimia yhdessä, jotta kaikki oppisivat tuntemaan toisensa. Kielen tunnilla saattaa nimittäin olla oppilaita useammasta eri luokasta, eivätkä oppilaat ole välttämättä muulloin tekemisissä. Vähän isommat oppilaat työskentelevät tunneillani paljon pareittain tai pienissä ryhmissä.

Kun oppilaat toimivat ryhmissä, pystyn antamaan eri tehtäviä ja yksilöllistä tukea eritasoisille oppijoille. Joillekin oppilaille annan yksilölliset kotitehtävät, ja tilanteesta ja tarpeesta riippuen osa oppilaista saa lisäksi tukiopetusta tai erikseen heille valmistamaani tukimateriaalia.

Mihin suuntaan haluat viedä omaa osaamistasi ja opetustapaasi?

Yhteiskuntamme on muuttunut todella paljon hektisemmäksi ja vaativammaksi omien opettajavuosieni aikana, ja perheiden kuormittuminen näkyy myös oppilaissa. Opetusta täytyy pilkkoa yhä pienempiin osiin, ja kieltenopettajana joudun opettamaan oppilaille yhä enemmän sellaisia perustaitoja, joita en alkuvuosina joutunut miettimään oikeastaan ollenkaan.

Haluan pysyä ajan hermolla ja oppia uusien sovellusten käyttöä niin, että voimme hyödyntää niitä järkevästi ja mielekkäästi oppitunneillakin. Minulla on paljon isoja ryhmiä, joten esimerkiksi ääntämisen testaaminen kahdenkeskisillä haastatteluilla veisi leijonanosan monesta oppitunnista. Tähän olen saanut hyvän avun digitaalisesta lukuohjelmasta sekä videoinnista. Pienten oppilaiden kanssa hyödynnän sekä tunti- että kotitehtävissä paljon QR-koodeja, joiden avulla he voivat kuunnella tarvittavat asiat omaan tahtiinsa ja niin moneen kertaan kuin on tarpeen.

Mikä on tärkein oivalluksesi kielten opettamisessa?

Oppitunnilla tunnelma on erittäin tärkeässä roolissa. Jos välitunnilla on ollut riitaa, on ihan turhaa yrittää opettaa mitään ennen kuin se on selvitetty. Kasvatustyön osuus on huomattavasti suuremmassa roolissa kuin opetus.

Suomessa on jo tällä hetkellä erittäin suuri tarve Euroopan kielten osaajille, ja tarve kovenee koko ajan. Hyvinkääläisillä lapsilla ja nuorilla on hieno mahdollisuus opiskella itselleen monipuolinen kielitaito, ja haluan kannustaa perheitä tarttumaan tähän Suomessa nykyään harvinaiseen tilaisuuteen. Mitä nuorempana kielen opiskelun aloittaa, sitä vaivattomampaa se on.

Olet opettanut montaa oppilasta urasi aikana, mutta mitä olet vastavuoroisesti oppinut heiltä?

Olen vuosien varrella oppinut omilta oppilailtani todella paljon erilaisia asioita. Mielestäni on liikuttavaa, että he kokevat minut niin turvalliseksi aikuiseksi omassa elämässään, että he haluavat tulla puhumaan omista asioistaan kanssani. Monet lapset saattavat odottaa esimerkiksi välituntivalvontavuoroni alkamista ulko-oven luona ja tulevat heti vuoroni alkaessa juttelemaan.
Olen saanut entisiltä oppilailtani hyvää palautetta siitä, miten he ovat hyötyneet opetuksestani. Yksi oli päässyt hyvään työpaikkaan kielitaitonsa ansiosta, toinen kertoi osaavansa saksan kielen perfektin vaikka unissaan, koska se oli treenattu niin perusteellisesti. Kolmas viestitti jokin aika sitten: ”Mä oon ihan varma, että en ois näin hyvä saksassa ilman sun tekemiä oppimispelejä!”

Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry on kieltenopettajien oma pedagoginen järjestö ja yhteistyöverkosto. Se tekee työtä kieltenopettajien ja kieltenopetuksen aseman parantamiseksi. Liitto on perustettu vuonna 1957. SUKOL on valinnut vuoden kieltenopettajan 1990-luvulta asti. Palkinnon arvo on 1 200 euroa, ja sen lahjoittaa Sanoma Pro.