Alakoulun matematiikan Laskupolku-sarjan tekijäryhmä koostuu kymmenestä kokeneesta opettajasta.
Laskupolku 1–2
Kuvassa vasemmalta Johanna Tamminen, Leena Helanen, Johanna Kanto, Liisa Sohlman ja Heli Rantamäki.
Johanna Tamminen
Työskentelen luokanopettajana Espoossa, Jupperin koulussa, jossa opetan ensimmäisen ja toisen luokan oppilaita.
Opettajan työssä minua innostavat erityisesti lämpimät kohtaamiset oppilaiden kanssa, yhdessä tekeminen, monipuoliset työskentelytavat ja toiminnallisuus. Matematiikan opetuksessa yhdistän oppimisen lapsen omaan kokemusmaailmaan. Opetuksessa on olennaista kehittää oppilaiden matemaattista ajattelua, ei pelkästään laskutaitoa.
Minulle on tärkeää, että oppilaille rakentuu vahva pohja ennen seuraavien rakennuspalikoiden lisäämistä. Haluan luoda oppimateriaaleja, jotka tukevat tätä ajattelutapaa ja joissa yhdistyvät laadukas sisältö, yhdessä tekeminen ja oppimisen ilo.
Leena Helanen
Toimin luokanopettajana Metsokankaan koulussa Oulussa. Sydämeltäni olen alkuopettaja ja tällä hetkellä opetan pieniä, innokkaita ekaluokkalaisia.
Olen seurannut kollegoiden matkaa oppikirjailijoina, ja nyt minullekin tarjoutui mahdollisuus toimia oppikirjailijana matematiikan sarjan parissa. Laskupolku-sarjassa minua kiehtovat kirjan sisälle rakennetut eriyttämisen polut sekä selkeä kokonaisuus, jonka avulla voidaan tukea erilaisia oppijoita heidän omilla oppimisen poluillaan ja herättää innostusta oppia aina vaan lisää. Oppikirjailijana olen päässyt tutkimaan matematiikan juuria ja näin ammentamaan oppia ja ideoita myös luokanopettajan työhöni.
Matematiikan opettamisessa minua innostavat monipuoliset tavat opettaa ja oppia sekä erilaiset oppijat, jotka löytävät yhteisen päämäärän pohtien matkalla kysymyksiä miksi ja miten. On valloittavaa huomata, kuinka oppilaiden matemaattinen itsetunto kasvaa, kun he löytävät ratkaisun johonkin matemaattiseen pulmaan tai oppivat selittämään auki prosessia, jonka kautta löysivät vastauksen. Mottoni opettamisessa onkin, että matka on usein tärkeämpi kuin määränpää.
Johanna Kanto
Olen koulutukseltani luokanopettaja ja opetan tällä hetkellä ensimmäistä luokkaa Harjuniityn koulussa Nokialla. Tämä on opettajaurani kymmenes vuosi, ja pääsääntöisesti olen työskennellyt alkuopetuksen ja kolmannen vuosiluokan opettajana. Lisäksi olen kehittänyt esi- ja alkuopetuksen välistä yhteistyötä niin Nokialla kuin muissa kunnissa. Tällä hetkellä toimin Nokian kaupungin laaja-alaisten hyvinvointitaitojen kehittäjäopettajana ja Harjuniityn koulun hyvinvointitiimin vetäjänä.
Olen koko opettajaurani ajan ollut kiinnostunut lapsen oppimisprosessin rakentamista. Tavoitteenani opettajana on rakentaa oppimisprosessi sellaiseksi, että oppiminen etenee loogisesti pienin askelin eteenpäin ja että jokainen oppija kokee prosessin aikana onnistumisia oppimisen vaiheesta riippumatta. Matematiikan kumulatiivinen luonne ja ajatus siitä, että alkuopetuksen aikana oppijalle rakennetaan matemaattisten taitojen pohja, innosti minut lähtemään mukaan kehittämään alkuopetuksen matematiikan oppimateriaalia.
Opettajan työssä on hienointa seurata oppilaan kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä. Mottonani voisi olla: Pienin askelin yhdessä suuria unelmia kohti.
Liisa Sohlman
Toimin luokanopettaja Espoossa, ja opetan lähes kaikkia oppiaineita. Lähdin mukaan Laskupolun tekijäryhmään, sillä minua on aina kiinnostanut ja innostanut uuden kehittäminen.
Mielestäni oppimisessa hienointa on yhdessä tekeminen ja matematiikasta keskusteleminen. Toiminnalliset tehtävät saavat oppilaiden lisäksi myös opettajan innostumaan. Yhteinen oivaltaminen ja oppimisen ilo ovat asioita, jotka saavat aina hyvälle mielelle.
Oikean polun löytäminen yhdessä oppilaan kanssa on motivoivaa. Minäpystyvyyden tunteen luominen jo pikkuoppilaalle on tärkeää, samoin kuin oppilaiden osallistaminen myös oppimisen suunnitteluun. Laskupolku antaa hienon pohjan perusasioiden hallintaan ja mahdollistaa eriyttämisen helpolla tavalla.
Heli Rantamäki
Toimin Tampereen yliopiston normaalikoulussa 1.–2. luokkien luokanlehtorina. Minulla on jo takana melko pitkä ura erityisesti alkuopetuksen luokanopettajana ja erityisopettajana sekä tulevien luokanopettajien opetusharjoittelujen ohjaajana.
Alkuopetusluokkien matematiikan sisällöt sekä erilaiset matematiikan oppimisen polut ovat työvuosieni aikana tulleet tutuiksi monista eri näkökulmista. Olen työni myötä saanut monta oivallusta, ja ymmärrykseni matematiikan oppimisen rakenteista on syventynyt. Nämä oivallukset motivoivat ja rohkaisivat matematiikan oppikirjailijaksi ryhtymistä. Matematiikan oppikirjan tekeminen tarjoaa mahdollisuuden jakaa omaa osaamistani, mutta myös oppia samalla itse lisää osana hyvää ja ammattitaitoista työryhmää.
Opettamisessa minua on aina kiehtonut ennen kaikkea oppilaiden ajattelu, miten he hahmottavat ja ymmärtävät asioita, sekä toisaalta miten voimme koulussa yhdessä keskustelemalla ja toimimalla rakentaa uutta, yhteistä ajattelua ja ymmärrystä. Yhteisten keskustelujen ja oivallusten tuottama oppimisen ilo tuntuu aina vain yhtä upealta.
Mottoni taitaa olla jostain vanhasta aapisesta: Kun onnistuu, niin innostuu, ja kun innostuu, niin onnistuu. Tähän kehään luotan työssäni syvästi. Onnistumisen ja innostumisen kautta motivaatio oppimiseen ja harjoitteluun vahvistuvat ja samalla myös oppiminen syvenee. Toiveissani on, että Laskupolku on kirja, joka tarjoaa näitä onnistumisen ja innostumisen kokemuksia kaikille heti koulun alusta alkaen.
Laskupolku 3–4
Kuvassa vasemmalta Helena Leppänen, Pekka Ranta, Mikko Salmi, Sanna Patrikainen ja Jarno Bruun.
Helena Leppänen
Toimin aineenopettajana Rovaniemellä Lapin yliopiston harjoittelukoulussa, jossa opetan 7.–9. luokille matematiikkaa, kemiaa ja fysiikkaa. Harjoittelukoululla olen työskennellyt vuodesta 2019.
Työurani aikana olen syventänyt osaamistani muun muassa matematiikan oppimisen solmukohdista, joustavasta matemaattisesta ajattelusta sekä konkreettisten välineiden ja toiminnallisuuden hyödyntämisestä matematiikan oppimisessa. Päätyöni rinnalla olen saanut ohjata luokanopettajaopiskelijoita matematiikan ainedidaktikon tehtävässä.
Oppikirjailijana pääsen hyödyntämään vuosien varrella kertynyttä ammattitaitoa yhdessä muiden rautaisten ammattilaisten kanssa. Koen tärkeäksi, että matemaattisten perustaitojen pohja rakennetaan alaluokilla vahvaksi. Vahva perustaitojen hallinta tarkoittaa asioiden ymmärtämistä ja soveltamista eri tilanteisiin sekä joustavaa matemaattista ajattelua. Tällaiselta pohjalta on hyvä jatkaa kohti abstraktimpaa ajattelua vaativaa yläluokkien matematiikkaa.
Ajattelen oppimista pitkäjänteisenä prosessina, jossa kruununjalokivinä ovat oivallukset ja ahaa-elämykset. Jokainen oppija ansaitsee saada onnistumisen kokemuksia omalla tasollaan. Parhaimmillaan oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristössä, jossa uskalletaan yrittää ja erehtyä.
Pekka Ranta
Työskentelen Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun alaluokilla, jossa olen opettanut ja ohjannut harjoittelijoita jo vuodesta 1988. Opetan ja ohjaan lähes kaikkia alaluokkien oppiaineita.
Olen ollut mukana useissa oppimateriaalisarjoissa, ja uuden tekeminen on aina innostava seikkailu. Joka kerta ajattelen, että nyt teemme parhaan tuotekokonaisuuden ikinä. Olen aina ollut erityisen kiinnostunut taitavien ja lahjakkaiden opetuksesta ja oppimisesta. Inkluusion tultua osaksi arkipäivää olen huomannut, että myös hitaammin etenevien opettaminen tarjoaa oman kiehtovan maailmansa. Laskupolku pureutuu juuri näiden kahden ääripään maailmaan ja tarjoaa opettajille heti valmiin työkalun tähän eriyttämisen ongelmaan.
Minulle matematiikka on verbi – tekemistä tarkoittava sana. Oppilaita kiinnostavat asiat, joista on hyötyä tai jotka ovat hauskoja tai jänniä. Siksi opetustani kuvaa opetettavien asioiden nouseminen arjen tilanteista tai lasten maailmasta. Matematiikan tehtävänä on helpottaa arkea. Samoin ajattelen myös oppimateriaaleista. Ne ovat opettajan ja oppilaan työkaluja, joiden avulla opettaa ja oppia helpommin.
Mikko Salmi
Olen ammatiltani luokanopettaja ja työskentelen Järvenpään Yhteiskoulussa. Koulumme on noin 800 oppilaan yhtenäiskoulu, jossa opiskelee yleisopetuksen ryhmien lisäksi myös vaativan erityisen tuen ryhmiä. Yhteisopettajuus ja eri opetusryhmien välinen yhteistyö ovat koulumme ytimessä.
Oppimateriaalien käsikirjoittaminen on palkitsevaa työtä. Missä muualla pystyisi vaikuttamaan yhtä paljon siihen, miten suomalaiset lapset oppivat? Kirjoittamisprojekti on samalla kova koulu itselle, sillä omat käytänteet ja käsitykset matematiikan opettamisesta ovat jatkuvassa läpivalaisussa. Syventyminen alan kirjallisuuteen, visaisten kysymysten pohtiminen yhdessä tekijäryhmän kanssa ja ajatusten tiivistäminen kirjalliseen muotoon saavat aivot värähtelemään aivan uusilla taajuuksilla.
Hienointa oppimisessa on sen vääjäämättömyys. Kaikilla on luontaista potentiaalia oppimiseen, ja opettaja voi omilla toimillaan auttaa suuntaamaan sitä. Paljon merkittävää oppimista tapahtuu tekemisen kautta. Kun matemaattiset taidot ja haasteet ovat tasapainossa ja kun oppijalla on kokemus siitä, että voi vaikuttaa omaan toimintaansa ja tekemisen lopputulokseen, voi matematiikan maailmoihin suorastaan upota. Oppiminen, jossa uskaltaa olla mukana koko persoonallaan, on pysyvintä ja kokonaisvaltaisinta.
Sanna Patrikainen
Toimin luokanlehtorina ja opettajankouluttajana Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulussa nyt kymmenettä vuotta. Tällä hetkellä opetan 1. luokkaa.
Oma kiinnostukseni matematiikkaan heräsi jo kouluaikoinani. Luokanopettajaopintojen aikana didaktiikka avasi uuden näkökulman siihen, kuinka matematiikkaa voi opettaa. Sittemmin olen laajentanut ymmärrystäni matematiikasta myös tutkimalla väitöskirjassani matematiikan opetusta ja hankkimalla itselleni aineenopettajan pätevyyden. Tätä kaikkea oppimaani saan nyt käyttää oppikirjailijan työssäni.
Olen aiemmin ollut mukana tekemässä Milli-sarjaa, ja tältä pohjalta uuteen projektiin mukaan lähteminen tuntui innostavalta. Oppikirjailijan työssä parasta on yhdessä tekijätiimin kanssa ideoiden edelleen kehittely, jossa oppii itsekin koko ajan uutta. Tätä samaa yhdessä pohtimista ja asioiden oivaltamista pyrin edistämään myös omassa luokanopettajan työssäni oppilaiden kanssa.
Matematiikan opetuksessa minua kiehtoo matemaattisten ilmiöiden havainnointi ja tutkiminen yhdessä oppilaiden kanssa. On mahtavaa huomata, miten matematiikan abstrakti maailmaa oppilaille aukeaa pala palalta. Uskon, että omakohtaisen havainnoinnin ja tutkimisen kautta oppilaalle syntyy vahva ymmärrys opiskeltavasta sisällöstä. Tämän ymmärryksen päälle on hyvä lähteä edelleen rakentamaan automatisoitunutta taitoa ja kykyä käyttää erilaisia ajattelustrategioita matemaattisia ongelmia pohtiessa. Opiskelussa ja opettamisessa pidän myös tärkeänä sitä, että oppilaat huomaavat matematiikan merkityksen omassa elämässään. Näin matematiikan opiskelu saa lopullisen merkityksensä.
Jarno Bruun
Olen kuopiolainen luokanopettaja, koordinaattori ja oppikirjailija. Olen ollut aikaisemmin tekemässä alakoulun historian (Ritari), yhteiskuntaopin (Vaikuttaja) sekä äidinkielen ja kirjallisuuden (Huima) oppimateriaaleja.
Matematiikkaan erikoistuneena luokanopettajana halusin lähteä luomaan materiaalia, joka innostaa matematiikan opiskeluun, kannustaa joustavaan matemaattiseen ajatteluun ja tarjoaa sopivasti haasteita erilaisille oppijoille. Matematiikan kytkeminen oppilaan arkielämään sekä erilaiset pelit ja matikkaseikkailut ovat mielestäni erinomaisia keinoja lisätä matematiikan merkityksellisyyttä lasten ja nuorten arjessa.
Opettajia haluan tukea mahdollisimman selkeällä ja helppokäyttöisellä materiaalilla, joka tarjoaa apua erityisesti kasvaviin eriyttämisen haasteisiin, mutta myös innostaa samalla koko luokkaa yhteisiin pohdintoihin.
Olen ollut kehittämässä digitaalisen oppimisen polkuja. Tämän työn kautta digitaalisten ratkaisujen, kuten videoiden ja pelien, hyödyntäminen oppimisen tukena kiehtoo. Innostun aina uusien oppimista tukevien menetelmien, tehtävien ja oppimiskokonaisuuksien yhteisestä suunnittelusta ja ideoinnista. Parhaimmat ideat syntyvät yhteisen kehittelyn tuloksena.
Oppimisessa minua innostavat yhdessä tekemisen lisäksi oppilaiden osallisuus, ongelmanratkaisu ja tulevaisuuden taidot. Hienoimpia oppimisen hetkiä ovat mielestäni ne, kun oppilaat pakertavat yhteisen haasteen äärellä sinnikkäästi ja lopulta pitkällisen pallottelun jälkeen keksivät yhdessä ratkaisun johonkin monimutkaiseen ongelmaan.