Lapsilla on takanaan luokkaretki Olavinlinnaan. Linna etääntyy taustalla ja lokit kirkuvat. Tunnelma on rento ja iloinen. Tilanne Milli-sarjan kuvituksessa näyttää varsin tutulta – paitsi hetkinen, luokkaretkikuvituksessahan on mukana pöllö ja robotti. Mitä ihmettä?
Oppimateriaalien kuvitukset ovat tarkoin käsikirjoitettuja
Helsingin Sanomat on kirjoittanut tutkijoiden tekemistä havainnoista lastenkirjojen kuvituksista. Tutkija Pia Smeds (Luke) ja tohtorikoulutettava Marianna Koljonen (Helsingin yliopisto) havaitsivat, että lastenkirjoissa esitetään yhä suomalainen maaseutu romantisoidusti. Maaseudun rakennemuutos tuntuu etäiseltä ja eläimet elelevät onnellisina perheinä. Tutkijat nostivat esiin maaseutukuvitusten yksityiskohdat, jotka eivät ajallisesti toimi yhdessä. Puimurin ei esimerkiksi kuuluisi olla samassa kuvituksessa kuin maitotonkka ja heinäseiväs.
Monelle oppimateriaalin kuvittajalle on tullut yllätyksenä, miten tarkasti oppimateriaalikuvitukset käsikirjoitetaan. Tekijäryhmä tekee listan asioista, jotka kuvituksessa tulee olla, ja toisaalta asioista, joita kuvituksessa ei saa olla. Värityksen pitää olla sellainen, että kaikki oppijat hahmottavat kuvituksen sisällön. Yksityiskohtia on usein paljon, ja niiden tulee olla selvästi nähtävillä. Kuvittajan luovuus mitataankin usein siinä, miten hän saa monet yksittäiset asiat toimimaan ehyenä kuvituksena.
Smedsin ja Koljosen huomio kiinnittyi lastenkirjojen maaseutua kuvaavien kuvitusten eettisiin lähtökohtiin. ”Mielikuvat ohjaavat arvoja ja asenteita, ja siksi niillä on tosi iso merkitys ruokasuhteeseemme”, Smeds toteaa Helsingin Sanomien artikkelissa.
Tutkijoiden esiin nostamat havainnot ovat tärkeitä myös muita aiheita käsiteltäessä. Totuudellisuuden vaatimus ei tarkoita uhkakuvien luomista. Lapsilla on oikeus saada oikeaa tietoa, jotta he voivat rakentaa omaa ajatteluaan tulevaisuutta varten. Oppimateriaalilla on oikean tiedon välittäjänä iso rooli, ja siinä kuvitus ohjaa, innostaa ja havainnollistaa. Tästä syystä kuvitus saa tänä päivänä entistä suuremman painoarvon Sanoma Pron oppimateriaaleissa.
Heino-pöllö ja Milli-robotti tuovat keveyttä kuvituksiin
Alakoulun matematiikan Milli-sarjassa Heino-pöllö ja Milli-robotti ovat muutaman lapsen rinnalla sarjan päähahmoja. Heinoa pitää välillä vähän etsiskellä kuvituksista, Milli puolestaan puuhailee omia nokkelia juttujaan. Lapset näyttäytyvät kuvituksissa tilanteissa, joissa he voivat olla oikeassa elämässäkin: luokkaretkellä, museossa, juoksukilpailussa.
Kuvittaja Juha Koivusalo on työskennellyt Milli-sarjassa 3. luokan kirjasta lähtien. Kuvitusten aihepiirit ja laskutehtävät tulleet Millin tekijäryhmältä, ja kuvittajalla on ollut vapaus ideoida yksityiskohtia ja luoda miljöistä ja tilanteista oman tyylisiään kokonaisuuksia.
Vaikka oppimateriaalin piirroskuvitus onkin monitasoinen, on kuvitus aina vahvasti todellisuuspohjainen. Kuvittajan luovuus on alisteinen asioiden oikeellisuudelle. Heino-pöllö ja Milli-robotti ovat hahmoja, joille on Milli-sarjan alussa luotu omat persoonat. Ne eivät voisi todellisuudessa olla mukana luokkaretkellä, mutta ne eivät myöskään muuta todellista tilannetta. Heino ja Milli tuovat kuvitukseen oman tasonsa, joka keventää ja ilostuttaa tai tuo mukanaan uusia, kekseliäitä tapoja asioiden oppimiseen.
Kuvittaja yllättyi, miten hyvin valokuvan ja piirroksen yhdistäminen toimii
Milli-sarjassa otettiin 5. luokasta eteenpäin valokuva osaksi kuvitusta. Valokuvaa ja piirrosta yhdistävän kuvituksen löytyminen kuvitustyyliksi ei ollut täysin mutkatonta. Tekeminen vaati perusteellista käsikirjoitus-, kuvatoimitus- ja kuvitustyötä.
Kysyin Koivusalolta uuden kuvitustyylin suunnittelusta. Hän kertoi, ettei välttämättä omaehtoisesti olisi lähtenyt kokeilemaan valokuvan ja piirroksen yhdistämistä, mutta että hän yllättyi siitä, kuinka hyvin se toimikin.
Vaikka valokuva olisi itsessään erinomainen, se ei välttämättä toimi kuvituksen kanssa. On helpompi lisätä hahmoja tekemään asioita kuvaan, jossa jo valmiiksi tapahtuu jotain, kun taas staattisempi taustakuva antaa enemmän vapauksia piirroskuvitukselle.
Valokuva sisältää aina vahvan todistusvoiman. Vaikka tilanne ei olisikaan aito, uskomme valokuvassa näkemäämme. Piirroskuvituksen luonne puolestaan on fiktiivinen. Vaikka kuvitettu tilanne perustuukin tosielämään, kuvittajan tyyli ja ratkaisut tuovat piirrokseen fiktiivisen tason.
Koivusalo muistutti, että kuvittaja tuo aina omaa maailmaansa kuvituksiin, tietoisesti ja alitajuntaisesti. Hänen mielestään kokonaan piirretyissä kuvituksissa maailma on helposti fantasiamainen. Valokuva tuo kuvituksiin tiettyjä tosielämän raameja. Toisaalta näiden raamien rikkominen yhdistelmäkuvituksessa korostaa piirrettyjen elementtien fantasiaolemusta enemmän kuin jos kuva olisi pelkästään piirretty.
Milli-sarjan kuvitus pohjautuu todelliseen maailmaan, mutta sisältää fantasiaa ja huumoria. Kuvitus houkuttelee oppijaa matematiikan maailmoihin yllätyksellisyyden ja ilon kautta.
Koivusalo kertoi toivovansa, että Milli-sarjan kuvitus auttaa erilaisia oppilaita asioiden ymmärtämisessä. Toisia konkreettinen tosielämän esimerkki voi auttaa hahmottamaan jonkin asian, ja toisia hauska kuvitus voi motivoida laskemaan.
Kuvat: Juha Koivusalon kuvitus Milli-sarjan 5. luokan materiaalista.
Lähteet: Lastenkirjojen kuva eläimistä on vääristynyt eikä moni aikuinenkaan halua ajatella, mistä liha tulee, sanovat tutkijat – Miten ruoantuotannosta kannattaisi kertoa lapsille? HS 12.12.2019, Sähköpostikirjeenvaihto kuvittaja Juha Koivusalon kanssa, toukokuu 2020.
