Kotitalouden monet sisällöt auttavat maailman ja sen ilmiöiden hahmottamisessa. Helsingin yliopiston kotitalouspedagogiikan professori Päivi Palojoki avaa, mitä ruoka pedagogisena välineenä oikein tarkoittaa.
Helsingin yliopiston kotitalouspedagogiikan professori Päivi Palojoki on havainnut, että ruoka on loistava pedagoginen väline. Ruokaa tekemällä voidaan oppia erilaisista ruokakulttuureista, ympäristöstä ja terveydestä. Sen avulla voidaan tutkia myös esimerkiksi kemian ja fysiikan ilmiöitä.
– Ruoka kiinnostaa ja saa oppilaat innostumaan kotitaloustunneille tulosta. Kun oppilaat kokevat kotitalouden motivoivana oppiaineena, ruoan avulla voidaan pohtia monia erilaisia arjesta tuttuja asioita, Palojoki sanoo.
Palojoen mielestä kotitalousopetuksen ja ruokakasvatuksen ei pidä rajautua vain opetuskeittiössä toimimiseen, vaan tunneilla on hyvä tarkastella asioita laajemmin, erilaisten ruokakäsitysten, arjen tai ilmaston näkökulmasta. Kotitalouden oppimateriaalissa Kimarassa uuden opetussuunnitelman tavoitteet sekä ajankohtainen ympäristö- ja ilmastokeskustelu on otettu haltuun tuoreella tavalla. Ruokaohjeet korostavat esimerkiksi kasvispainotteista ruokavaliota enemmän kuin aiemmin.
Ruoka opettaa maailman ilmiöitä
Kun kotitalouden tunnilla leivotaan yhdessä, voidaan samalla syventyä vaikkapa jonkin maan ruokakulttuuriin. Oppilaiden kanssa voidaan keskustella yhdessä, miten macaronsit tai patonki liittyvät ihmisten arkeen ja ruokatottumuksiin Ranskassa. Kulttuuria voi tutkia myös juhlien näkökulmasta: miten erilaiset juhlaruoat tai leivonnaiset liittyvät eri maissa juhlapäiviin tai historian merkkihenkilöihin?
Ruoan kautta opitaan myös esimerkiksi leipomisen kemiasta. Mitkä ovat ne kemialliset reaktiot, joita hiiva tai leivinjauhe aiheuttavat? Mitkä luonnontieteelliset ilmiöt selittävät taikinan kohoamista tai leivän kypsymistä uunissa?
– Tunneilla harjoitellaan myös arjen matematiikkaa: esimerkiksi sämpylätaikinan jakaminen 12 yhtä suureen osaan on yllättävän vaikeaa. Tunnilla voidaan miettiä yhdessä, miten murtoluvut liittyvät asiaan ja miten taikinapaloista saadaan samankokoisia. Samalla voidaan pohtia, miksi hävikin vähentäminen on tärkeää, Palojoki havainnollistaa.
Kotitalouden tunnilla ohjataan kohti vastuullista arkea
Palojoki huomauttaa, että yhteiskunnan muutokset ovat yhteydessä kodin ja arjen taitojen opettamiseen. Arjen muuttuminen vaatii uusia ja luovia pedagogisia ratkaisuja myös kotitalouden opetustyöhön. Palojoki painottaa esimerkiksi ympäristönäkökulmaa ja kestävää kehitystä osana kotitalouden oppitunteja. Kimarassa harjoitellaan juuri kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia tietoja ja taitoja sekä arjen vastuullisia valintoja, joilla voi lisätä omaa hiilikädenjälkeä: eli tehdä enemmän ympäristöystävällisiä tekoja omassa arjessa.
– Kirjassa ei tuoda aihetta esiin ilmastoahdistuksen näkökulmasta, vaan pohditaan yhdessä, miten jokainen voi vähentää omaa ympäristökuormitustaan ihan joka päivä, Palojoki sanoo.
Oppilaiden kanssa perehdytään esimerkiksi siihen, miten siivoamalla kevyemmin mutta useammin voidaan välttää ympäristölle haitallisten, vahvojen pesuaineiden käyttöä. Lisäksi painotetaan, että aina ei tarvitse ostaa uutta, vaan vanhaa voi myös korjata.
– Kun kotitaloustunnilla opetellaan kenkien puhdistusta, oppilaat innostuvat siitä, kuinka vanhat ja likaiset tennarit saa pienellä kunnostuksella niin hienon näköisiksi. Omista tavaroista huolehtiminen antaa oppilaalle arjen taitoja myös talouden hallintaan ja rahan säästämiseen. Se on käytännön kuluttajakasvatusta.
