Joidenkin oppilaiden matematiikan oppimista voi hankaloittaa, jos matematiikka painottuu vain kaavoihin ja tehtäviin. Vaikka suljettujen tehtävien ratkominen olisikin oppilaalle helppoa, se ei kehitä käsitteellistä ymmärrystä, mikä voi johtaa siihen, että matikasta tulee puuduttavaa. Näissä tilanteissa yläkoulun opettaja Jouni Koponen sekä matematiikan opetuksen tutkija ja Matikkanälkä-koulutusten perustaja Laura Tuohilampi rohkaisevat kannustamaan oppilaita matematiikan oppimisessa uudenlaiseen ajatteluun. Oppimiseen voi ottaa mukaan esimerkiksi tehtäviä, joita voi ratkaista eri tavoin.

– Jos tunnilla on kiire, jätetään avoimet ongelmanratkaisutehtävät ja pelit usein kokonaan tekemättä. Se voi lisätä oppilaan tunnetta, etteivät ne ole matemaattisesti yhtä tärkeitä kuin suljetut kysymykset, Tuohilampi sanoo.

Tuohilampi vertaa ajatusta äidinkieleen: ei suomen kielen ja kirjallisuuden tunnillakaan tankata vain kielioppia. Erityyliset tehtävät innostavat erilaisia matematiikan oppijoita.

Avoimet kysymykset herättävät kiinnostusta matematiikkaan

Koponen on huomannut, että avoimet tehtävät ovat usein oppilaille kiinnostavia. Niissä ratkaisuun voidaan päätyä montaa reittiä, ratkaisu voi olla tilannesidonnainen tai niitä voi olla useita erilaisia. Tunnilla voidaan keskustella yhdessä, onko jokin ratkaisustrategia toista parempi ja miksi.

Tuohilampi jatkaa, että oivalluksen iloja tarjoavat usein tehtävät, joissa on esimerkiksi jokin ristiriita tai joissa pohditaan, mikä ilmiö on kysymyksen taustalla. Tuohilampi korostaa aina, ettei matematiikka ole täydellistä suorittamista eikä haittaa, jos uutta asiaa ei heti sisäistä.

– Heti oikeaan vastaukseen päätymistä tärkeämpää on ymmärtää, mistä asiassa on kysymys, Koponen selittää. – Matematiikassa voidaan esimerkiksi tehdä erilaisia sääntöjä siihen, millä lasketaan geometristen kuvioiden ympärysmittaa. Mutta entä jos kyseessä onkin vaikkapa saari? Silloin täytyy miettiä, mitä se ympärysmitta oikeasti tarkoittaakaan. Aina ei saada täysin tarkkaa mittaa, vaan saaren ympärysmitta joudutaan arvioimaan.

Matikka muuttuu kiinnostavaksi, kun oppilaat huomaavat aidon yhteyden tosielämään

Mikä on koripallon heittokaari, kun pallo heitetään tietyltä etäisyydeltä korista? Tämä tosielämään sidottu esimerkki voi selventää oppilaalle opiskeltavaa asiaa, mutta ei Tuohilammen mukaan tee sitä automaattisesti mielenkiintoiseksi.

– Kysyn mieluummin vaikkapa Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa esitettyä kymmenen tuhannen euron arvoista kysymystä, joka liittyy matematiikkaan. Silloin oppilaille herää aito into ja kysymys: “Osaisinko minä vastata tähän?” Tuohilampi sanoo.

Koponen korostaa, että tärkein motivaation lähde on usein nuoren halu oppia matematiikkaa itselleen. Kiinnostavat ja relevantit sisällöt, yhdessä tekeminen ja jokaiselle oppijalle juuri sopivan tasoiset tehtävät innostavat ja motivoivat oppilaita. Näin oppilas ei toisaalta tylsisty, mutta ei myöskään lannistu.

Matematiikkaa tarvitaan arjessa joka päivä

Ihmiset käyttävät matematiikkaa päivittäin huomaamattaan. Matematiikkaa on joskus vaikea tunnistaa arkisista tilanteista, ja siksi matematiikan opiskelussa ohjataan oppilasta myös havainnoimaan matemaattisia ilmiöitä ympärillämme. Tämä on olennaista, jotta koulussa opittava matematiikka ei jäisi irralliseksi arkielämästä. Kun oppilaat näkevät matematiikan kaikkialla ympärillään,  vähenevät kysymykset siitä, mihin opittavaa asiaa tarvitaan.

–  Monet oppilaat innostuvat, kun heille sanoo, että käytit juuri huomaamattasi matematiikkaa, Tuohilampi sanoo.