Vierailin marraskuun lopussa Online Educa Berlin -tapahtumassa, jossa aiheena oli digitaalisuus opetuksessa. Puheenvuoroissa puhuttiin erityisen paljon tekoälystä koulumaailmassa. Mitä taitoja nykypäivän koululaiset tarvitsevat tulevaisuuden ammateissa?
Marraskuun lopussa Berliinissä järjestetty Online Educa Berlin (OEB)-tapahtuma kokosi yhteen opetusteknologian ympärillä työskenteleviä ihmisiä 76 maasta. Tapahtuman puheenvuorot käsittelivät digitaalisuutta opetuksessa eri kulmista.
Muuttaako tekoäly tulevaisuuden osaamisvaatimuksia?
Tekoäly tuntui nousevan monessakin puheessa. Tarjolla oli tekoälyllä vahvistettuja tutorointipalveluita, adaptiivisuutta ja hakukoneita. Avajaispuheenvuorossaan tekoäly-tutkija Iyad Rahwan kertoi tutkimuksestaan, jossa selvitettiin, mitkä ammatit tekoälypohjaiset ratkaisut tulevat korvaamaan ja miten pystytään kouluttamaan näiden alojen osaajat tulevaisuuden ammatteihin. Tämä ei ole lainkaan helppoa, sillä tutkimuksen mukaan ammatit ja niissä tarvittavat taidot ovat jakautuneet hyvin voimakkaasti niihin, jotka tekoäly tulee ottamaan suvereenisti haltuun ja niihin, jotka ovat paremmin suojassa tuolta kehitykseltä. Häviävien ammattien osaajien uudelleenkoulutus ei tule olemaan helppo tehtävä.
Slushissakin vieraillut Wei Cui kertoi Kiinan haasteesta, jossa hyvät opettajat ovat keskittyneet tiettyihin hyviin kaupunkeihin ja hyviin kouluihin. Kiinasta nämä alueet ovat juuri niitä, jotka osallistuvat PISA-tutkimuksiin. Tämä aiheuttaa eriarvoistumista alueiden välillä ja kiinalaisvanhemmat käyttävätkin ahkerasti koulujen ulkopuolisia tutorointipalveluita lastensa osaamisen varmistamiseen. Kiinaan onkin tämän seurauksena syntynyt yli puoli miljoonaa koulutusalan yritystä. Wei Cuin Squirrel AI pyrkii tekoälyn ja video-opetuksen avulla pääsemään tälle tutorointimarkkinalle. Voidaankin miettiä kuinka nopeasti tällaiset palvelut laajenevat oikeasti kattamaan myös suomentyyppiset pienet kielet.
Onko tärkeämpi oppia tietoja vai taitoja?
Monessa puheenvuorossa korostuivat taidot pelkkien tietojen oppimisen sijaan. Taidot ovat niitä oppimistavoitteita, joiden pohjalta voidaan arvioida AI:n tulevaa vaikuttavuutta niin hyvässä kuin pahassa. Voidaan arvioida mitkä taidot tekoälypohjaiset palvelut tulevat ottamaan suvereenisti haltuun ja toisaalta mitä kohti tekoälypohjaiset palvelut voivat auttaa ihmistä kehittymään.
Taidot tulevat esiin hyvin kielten opetuksessa. Liisa Wallenius ja Taija Votkin olivat kertomassa esimerkiksi Aalto-yliopistoon ja Haaga-Heliaan kehitetyistä alustoista, jotka ovat keskittyneet auttamaan ruotsin opiskelua. Smartsvenska on käytössä etenkin Aallossa ja Svensk studier i buffe format monessakin ammattikorkeakoulussa. Palveluissa oleva materiaali kannustaa nimenomaan käyttämään taitojaan hyväkseen. Kursseilla on tehtäviä mystery shoppingista pitchausten harjoittelemiseen. Alustoja käytetään niin tunnilla kuin tuntien ulkopuolella ja niiden avulla pyritään vahvistamaan opiskelijoiden taitoja monipuolisesti.
Ovatko strategioissakin toistetut lauseet totta?
OEB:n tyyppiset alakohtaiset tapahtumat luisuvat helposti ”uusien tuulien uskovien” tapahtumiksi, joissa samanhenkiset ihmiset kuuntelevat toistensa hehkutusta omassa kuplassaan. Berliinissä kuultiin onneksi muutamassakin puheenvuorossa uskovaisia ravisteleviakin mielipiteitä. Erityisesti tietokirjailija Audrey Watters kritisoi tekoälyn hehkutusta opetusmaailmassa. Hänen mukaansa se on elokuvien tyyppinen utopia helpoista keinoista oppia. Tämä kuitenkaan ei ole todellisuutta. Oppiminen vaatii aina työtä.
Todellisuutta eivät myöskään ole lauseet, joita toistetaan ympäri maailmaa, kuten seuraavat:
65 % nyt kouluun menevistä lapsista tulee työskentelemään ammateissa, joita ei vielä ole keksitty.
40 % kaikista ammateista tullaan automatisoimaan seuraavan 15 vuoden aikana.
Wattersin mukaan nämä ja vastaavat väitteet ovat täysin keksittyjä. Hänen mukaansa lukujen taustaa oli yritetty tutkia eikä niiden perusteiksi oltu löydetty lainkaan faktoja. 65 % voikin siis todellisuudessa olla 5 %. Tulevaisuutta kun on vaikea ennustaa. Silti näillä luvuilla perustellaan kansallisiakin strategioita. Watters kritisoi erityisesti ihmisten taivuttamista koneiden muottiin sillä verukkeella, että ”muuten jäämme jälkeen”.
Mitä jäi käteen?
Kun päästään teknologiakeskeisyydestä ohi, pyöri keskustelu pitkälti samoilla linjoilla kuin Suomessakin. Opiskelijoita yritetään saada ottamaan itse vastuu opiskelustaan ja oppimaan arvioimaan omaa osaamistaan.
Toisaalta teknologian nähdään tarjoavan apuja niin opetukseen kuin oppimiseenkin ja tasaavan eriarvoisuutta etenkin kehittyvissä talouksissa. Mielestäni teknologia onkin huono isäntä, mutta erinomainen renki. Sillä pystytään auttamaan oppimisprosessia motivoinnista arviointiin ja eriyttämisestä tulevaisuuden taitoihin. Ainekohtaisia erityisvaatimuksia unohtamatta.
