Painetussa oppimateriaalissa kuplia syntyy lähinnä kontaktimuovin ja kannen väliin, jos kirjaa koettaa päällystää kiireessä. Kuplia voi syntyä myös digitaalisten materiaalien kanssa. Nämä kuplat ovat ihan toisenlaisia, ne sulkevat sisäänsä oppijoita ja vievät heitä kauemmaksi toisistaan. Siksi niitä pitää välttää ja puhkoa.
Kirjoitin viimeksi siitä, miten tekoäly on opettajan apuri ja ystävä. Älykkäät digitaaliset työkalut ja materiaalit eivät ole korvaamassa opettajaa, vaan tukemassa häntä, tekemässä hänen työstään helpompaa ja tehokkaampaa.
Nyt on aika tarttua toiseen teemaan: kuplautumiseen. Kuplat ovat esimerkiksi sosiaalisesta mediasta ja politiikasta tuttu ilmiö, jossa samanmieliset ihmiset keskittyvät keskustelemaan keskenään yhdessä kuplassa ja samalla etääntyvät muista kuplista. Tulevaisuudessa kuplautuminen saattaa koskea myös opiskelua.
Poliitikot, opetusalan virkamiehet, sovelluskehittäjät, kustantajat ja monet muut: oppimisen parissa toimivien tahojen eräänä keskeisimmistä tavoitteista on edistää yksilöllistä oppimista. Tällä tarkoitetaan, että oppijat oppilaat kohdataan yksilöinä eikä yhtenäisenä massana. Esimerkiksi me oppimateriaalikustantajana pyrimme tarjoamaan monipuolisia ja eritasoisia materiaaleja, joista löytyy jokaiselle jotakin.
Digitaalisissa ympäristöissä yksilöllisiä materiaaleja voidaan koostaa ja jaella automaattisesti. Esimerkiksi Bingel-pelimaailmassa oppilaalle tarjotaan helpompia tai vaikeampia tehtäviä sen perusteella, vastaako hän oikein vai väärin.
Personointi ei saa uhata oppimisen tasa-arvoa
Materiaalien personoitumista voidaan viedä vielä nyky-Bingeliä pidemmälle. Juuri tässä piilee kuplautumisen vaara. Periaatteessa oppilaat voisivat tehdä harjoituksia ja omien vastaustensa perusteella lähteä täysin toisistaan poikkeaville reiteille. Tämä voisi johtaa ei-toivottuun tilanteeseen, jossa heille tarjottaisiin eri tehtäviä ja muita sisältöjä. Kuten keskustelijat somekuplissaan, myös oppijat olisivat toisistaan erillään.
Tosielämässä opettajalla on keskeinen rooli sen takaamisessa, että jokainen oppija käy ainakin tietyt aihealueet läpi. Lisäksi opetussuunnitelma velvoittaa tähän. Personoinnin pitääkin tapahtua opetussuunnitelman puitteissa.
Mitä sitten personoida ja millä perusteella? Jotkut tarjoavat vastaukseksi oppimistyylejä. Kinesteettisesti oppivalle voisi tarjota interaktiivisia sisältöjä, visuaalisesti oppivalle kuvia ja videoita, jne. Oppimistyylit ja niiden positiivinen vaikutus oppimiseen on kuitenkin moneen kertaan osoitettu huuhaaksi. Niihin ei siis kannata tuhrata aikaa.
Personoimalla intoa oppimiseen
Itse tarjoan personoinnin tärkeimmäksi perusteeksi motivointia ja innostamista. Oppijan, jolle tarjotaan juuri hänelle sovitettua materiaalia, voi olettaa olevan motivoituneempi opiskelemaan ja oppimaan enemmän. Tehtävien tulee olla riittävän haastavia, jotta mielenkiinto säilyy. Ne eivät kuitenkaan saa olla liian vaikeita, jottei oppija turhaudu. Ihminen pitää luonnostaan sekä rutiineista, että vaihtelusta. Samoin oppisisältöjenkin tulee sisältää sekä tuttua, että uutta ja yllättävääkin.
Lopuksi tärkeä huomio personointiin ja yleisemmin oppimisen tekoälysovelluksiin liittyen: oppijalla ja opettajalla tulee säilyttää kontrolli ja ymmärrys käyttämistään palveluista ja sisällöistä. Tämän takia täysautomaattisen personoituvan järjestelmän sijaan kannattaa tarjota suosituksia, joita oppija voi halutessaan seurata.
Vielä parempi, jos suositus sisältää perustelut, miksi juuri sitä tarjotaan juuri kyseiselle oppijalle, juuri sillä tietyllä hetkellä. Esimerkiksi näin: ”Näytät parhaillaan harjoittelevan huomiseen geometrian kokeeseesi. Sinulla on pinta-alat hyvin hallussa, mutta tilavuuksien laskemiseen kannattaa vielä kiinnittää huomiota. Tässä 30 minuutin tehtäväpaketti harjoittelua varten ja tuolla kolmen minuutin video aiheesta. Voit myös tutustua tilavuuksiin seuraavilla keittiöstä löytyvillä astioilla…”
Oikein toteutettuna yksilöllinen oppiminen motivoi oppijaa, helpottaa opettajan arkea, eikä etäännytä oppijoita toisistaan.
